Kojelauta |  Seuraa blogia |  Lisää blogeja |  Luo blogi! | 
Anna bloggaajalle lahja | Sivun alkuun | Seuraa blogia | Ilmoita blogista
26.03.2009 - 10:45

  

Rimpsuluut ovat mureita, liha irtoaa hyvin luista, mutta eivät silti ole kuivia!

Meitsi aina luuli, että rimpsuluut on semmosii, joita krillataan pihalla kesällä ja jotka tuoksuu joltain piipiikjuulta.  Niitten kanssa juodaan kaljaa ja  ihmisten naama on rasvassa korvia myöden.

Kuten niin monta kertaa ennenkin, erehdyin pahan kerran. Me nimittäin lähettiin yks kaunis kevättalven aamu mamskun kaa aamuasioille. Oli vielä vähän hämärää, ketään ei näkynyt missään, ei pupuja ei kissoja ei koiria eli ei mitään. Oikastiin siinä vähän lasten pulkkamäen kautta ja mami sano, että varovasti, tää voi olla liukas.

Sekuntiakaan  ei mennyt varotuksesta, kun mamin ruho makas kyljellään siinä rinteessä ja yks jalka vaan sojotti vielä ylös. Sitten se yritti hengittää, muttei siitä mitään tullu, kun oli laakista tyhjentänyt keuhkonsa  eikä ne meinannu startata millään uudestaan. Silloin minussa heräsi mun sisäinen rauniokoira ja päätin pelastaa tuon ihmisraunion antamalla sille suusta suuhun henkeä. Ensin tukin kielelläni sen nenänsieraimet, lähes samaan aikaan tungin kieltä sen suuhun ja heilutin ihan hirveesti häntääni. En tiedä auttoiks se heilutus varsinaisesti, mutta kun siirryin nuoleen se korvia, alkoi sen hengitys hiljaa pihistä taas. Mun tarvii varmaan laatia uudet ensiapuohjeet Punaiselle Ristille, koska keuhkotoiminnan palauttamisessa korvilla on arvaamaton rooli. Sitten haettiin mamin pipa sieltä vähän matkan päästä ja jatkettiin lenkki loppuun. 

Nyt se kumminkin tästä onnistuneesta pelastusoperaatiosta huolimatta meni lääkäriin, kun se kylki sattu kuulemma aika kovin. Ei se voi nauraa, aivastaa eikä oikein mitään muutakaan. Se lääkäritäti otti jonku rönktenkuvan (meniköhän se näin?), jossa näkee ihmisen läpi ja sano, että mamilla on rimpsuluita rinnassa. Kolme kylkiluuta on menny semmoseks murtuneeks rimpsuks.  Nyt se raukka yrittää olla nauramatta ja jos siltä on tulossa esimerkiks autossa aivastus, sen pitää äkkiä tyyrätä auto tien sivuun ja odottaa se aivastus, jota seuraa kaamea karjahdus, kun se kai sattuu niin kovin.  Mutta onneks sillä oli pelastuskoira mukana silloin aamulla – siellä se varmaa köhisis vieläkin, jos en olis tehnyt pelastustyötäni huolellisesti mistään tinkimättä. 

Tiina ja Milli kirjoitti 26.03.2009 - 15:51
Parsoneita vois ruveta jalostamaan tohon elvytykseen. Meilläkin toimii samalla periaatteella. Kyllä kankun kolotus loiventuu kun joku tunkee kieltä sieraimesta sisään.Pikaista paranemista rimpsuluille. Vähän kyllä naurettiin tota tekstiä :) vaikka ei sais... Mutta liippaas niin liki...
Susa kirjoitti 26.03.2009 - 16:14
Kiitti vaan - kyllä meidän rimpsuille saa nauraa ihan vapaasti. Hyvä idis toi elvytysjuttu. Jos mä vaikka alkaisin pitää jotain kursseja Parsoneille?
Topi kirjoitti 26.03.2009 - 17:25
No en mä nyt alkais ihan ylettömästi teitä Parsoneita ylistään mikskään elvytyskoiriks, kun mulla on sellanen kutina, että kuka tahansa koira toimis tollasessa tilanteessa samalla tavalla ;)
Sillä eikse oo nyt ennenkuulumatonta, että ihminen makaa melkein kanttuvei maassa niin johan siinä koira, ku koira yrittää jonkinlaistaelvytystaktiikkaa :)
Mun mami olis varmaan äkkiä saanu henkensä takasin keuhkoihin jos olisin alkanu sitä nuoleskeleen, kun se ei muutenkaan tykkää eläinten pussailuista :o
Herkullisen näkönen toi sun mamin rimpsuluu..vai oliks noi sun mamin luut :o
Mun mamille toi nauramattomuus olis tosi vaikeeta, kun se yleensä nauraa kaikista vähäpätösimmistäkin asioista, onks sunkin mami sellanen?
Susa kirjoitti 26.03.2009 - 18:21
Topi hei, voit olla oikeessa, että tämä elvytystekniikka on laji- eikä rotuominaisuus. Mun mami on ihan hirvee käkättäjä, varsinkin, jos pelissä on hirtehishuumoria. Papsukan kanssakin ne nauraa joskus niin älyttömästi enkä mä tajuu miks. Ne rimpsuluut oli sympoolisesti mamin kylkiluut. Meni kauan ennenkuin hoksasin tollasen kuvan.
Topi kirjoitti 26.03.2009 - 19:08
Mitä! Osaaks sun ihmisiskä muka nauraa, siis sillain äänekkäästi niinku naiset osaa :o
Mun iskä ei osaa muuta, ku sellasella vaivasella heh, heh tyylillä...
Mun mami räkättää sit senkin edestä, vaikka yksistään ja just toi hirttohuumori..vai mikä se oli niin puree siihen plus sitten se sen älytön vahingonilo kaikesta pienestäkin ja vitsitkini sitä naurattaa :o
Ja tiäkkö, että mun mami jopa puhuuki ittekseen, että onkohan siitä tulossa pipi, vai onko se normaalia..mitä luulet?
Poju ja Tiikeri kirjoitti 26.03.2009 - 19:37
Aika ilmalennon sun mamis on tehny, ku tollaset rimpsuluutkin on murtunu :o
Ei kai sun mamin luut oo yhtä rasvasen näkösiä, ku noi tossa kuvassa :o
Vähän alko hävettään, ku toi Topi on niin lapsellinen, että lärpättää kaikkee meiän mamista, vaikka se totta onkin niin silti pitäis senkin ajatella hieman, mitä suustaan päästää ;)
Meiänkin mami on ollu täs hiljattain röntkenissä, mutta ei se luitten takia ollu, eikä kaatumisen...
Susa kirjoitti 26.03.2009 - 20:34
Terve pojat, juu - harmittaa, etten nähnyt sitä salto mortalea, vaan tajusin sen vasta, kun mummo oli jo nurin ja yritti vetää henkeä! Koirat sitte ei oo lapsellisii - ainakaan jo melkein kaksvuotiaat! Se Topi tekee vertailevaa tutkimusta mameista ja se on jo tiedettä se! Sopis vaikka Tampereen Yliopistoon. Kai se teiän mamin läpikattominen sillä rönk., äh, antaa olla, toi toivotun tuloksen - sitä me kauheesti toivotaan.
Poju ja Tiikeri kirjoitti 26.03.2009 - 20:57
Nyt alko naurattaan jo meitä kissojaki :D
Vai ei oo Topi lapsellinen..Hah se on siis ikäsekseen ihan älyttömän lapsellinen ja ollaan ajateltuki, että se taitaa olla vähän jälkeenjääny ;)
Eikä Topi osaa mitään tutkimuksia tehdä muuta, ku maastotutkimuksia, mutta ei mitään sellasta, joka vaatii aivoja :D
Mamilla oli läpivalasussa kaikki ok ja se oli vaan sellanen konttori..vai oliko se sittenkin joku kontro...
Elina kirjoitti 27.03.2009 - 06:57
No kyllä Hähä-Heikkiläs nyt tapahtuu! Mitäköhän seuraavaks keksitte? Onneks ei käyny pahemmin, muutama rimpsuluu nyt korjaantuu hetkessä. Mun täti aikanaan aivasti itseltään pari rimpsua poikki:) Me voitais nyt kyl perustaa joku Turun Seudun Vammaiset Parsonistit ry? Jos Susa pärjäs ea-taidoillaan noin hienosti, ni sitten kun niitä on monta, ne osaa jo soittaa valkotakkisetkin paikalle. Usko pois. Ihan kannattavaa siis...:) Voikaa hyvin koko rytmiryhmä. Toivottavasti kohta tavataan.
Kausa kirjoitti 28.03.2009 - 21:41
Voi kamala. No onneks sää Susa olit paikalla ja tilanne taju oli veitsen terävä. Kokeile seuraavalla kerralla laittaa vielä tassu silmään kun annat tekohengitystä... varmasti herää.... ja kiljuen.

Toivottavasti kaikki kyljykset eiku rimpsuluut paranee pian!
Kaisa kirjoitti 28.03.2009 - 21:42
siis ton äskeisen viestin lähetti Kaisa.....
Susa kirjoitti 29.03.2009 - 05:45
Kaisa,
Liki oli, ettei se tassu menny silmään, mutta olin niin hädissäni sen mamskun köhimisen takia, etten ehtinyt paneutua kaikkiin yksityiskohtiin! Ens kerralla aloitan sen tassun kanssa ja sitten siirryn sieraimien sulkemiseen jne.
Nimesi
Sähköpostiosoitteesi (ei näytetä yleisesti)
Kotisivusi osoite
Muista tietoni selaimen evästeessä seuraavia kommentointeja varten
Seuraa tähän kirjoitukseen tulevia kommentteja (mikä tämä on?)
Kommentti
Voit käyttää kommenteissasi seuraavia HTML-elementtejä: a, b, i, u, code
Kirjoittaja

Koirienelämää Turun Vähäheikkilässä. Pääsääntöisesti kertoja on parsonrusselinterrieri Susa (After Barnakin Xspesial, s. 6.2.2007) harvemmin pikku Waldo (Danscan's Ace of Hearts, s. 13.4.2009), jonka kirjoitus- ja kielitaito vielä horjuu {#emotions_dlg.smile}.

Laskuri
Site Meter
VALOKUVAHAASTEET
Waldon synttäriin on aikaa