Kiitos. Tänään siis minä, Susan mammara, sain käydä katsomassa erittäin kauniita aikuisia, vanhempia, nuorempia ja ihan pikkuisen-pikkuisen-pieniä minikissoja!. Kaikki tyynni, paitsi ehkä kummityttönäni Pastista, olisin voinut tunkea vähän isompaan kassiin. Pastis olisi kyllä apustanut koko etupenkin, jos olisi lähtenyt meidän matkaamme. Kattaakohan kumminvelvollisuuteni pitää siitä huolta sen vanhoina päivinä? Silloin tarvitsen yhden vähän isomman huoneen sitä varten. Olkkari ehkä olis hyvä. Vähän aitaa ja ruokanurkkaa - siinä se! Tässä ihan vähän Pastista.
Nyt annan kuvien puhua puolestaan. Alla on mamma Maija, ylpeänä ensimmäisestä pentueestaan. Maija on kuuleman mukaan ollut esimerkillinen äiti. Kovin rauhallinen ja antoi nostella ja lulluttaa pentuja ihan vapaasti. Maijan isoisän tytär Pastis oli muistaakseni kovin huolissaan pennuistaan, jos ei ollut ensin saanut tutkia vieraita perinpohjin.
Siinä pikkuinen katsoo, että tossa se ma chérie maman häntä olisi. Uskaltaisikohan sitä kokeilla? (Tähän tulee varmaan nootti , piti jo vähän taivuttaa ja autokin on sakemanni.)
No mikä ettei! Mon papa, Aramis, katselee hyväksyvästi. Eihän ole hänen komea häntänsä kyseessä!
Koko homma meni yhdeks painiksi ja pennut mylläsivät sikinsokin, kunnes simahtivat nimenhuudon jälkeen kaikki olohuoneen tyynymeren keskelle! Suloista.
Kiitos Annelle ja Maurille luvasta julkaista nämä häikäisevät otokset sekä tietenkin vieraanvaraisuudesta. Kuivasin pestyt käteni pyyhkeeseen, jonka yläpuolella luki "Ystävät". Onneksi WC:n ovessa ei lukenut "Ladies". Silloin olisinkin ollut pulassa.
Susalle ja Waldolle kiitos, että sain tehdä tämän jutun. Ei toistu usein paitsi tietty seuraavalla kerralla.
.
Tottahan mä tiedän ilman muuta mitä mieltä mami on noista kissoista...eli täsmälleen samaa mieltä, ku mäkin :)
Siis voiko enää hienomman värisiä kissoja ollakkaan ja vähänkö ne on söpöjä :)
Ihan tälläsen ison pojankin sydän heltyy, kun noita pikkusia tossa kattelee ja kyllä voi noi vanhemmat olla ylpeitä jälkeläisistään.
Mitä siihen tulee, että toi kissajuttu on täs Susan ja Waldon blogissa niin sehän on vaan hyvä asia, kun se antaa vaan hyvän säväyksen, kun on kerrankin oikeeta asiaa ja kuvia tässäkin blogissa, eikä tarvi aina niitä koiran naamoja täällä vahdata ;)
No ei vaan ihan kivoja koiria Susa ja Waldo on ja hyvin on tultu juttuun niitten kanssa, kun nähdään vaan tälläin ruudun välityksellä :)
Tuleeks teille tollanen kissa? Olis muuten ihan asiallinen hankinta ja mä ainaki kannatan sitä :)
Kattokaa ny, ku ne on niin kauniita tossa..Kyllä munkin mami hihkuis ihastuksesta jos se noi näkis, mutta mä en taitais jaksaa alkaa opettaan enää tollasia kissojen tavoille...
Sit se hoksas, että jos noi on niitä sen lempparikissoja Kartysiaaneja niin sepäs klikkaa niitten sivuille, kun oot kerta laittanu niitten linkinki tohon sivuun :)
Ja sithän se riemu repes, ku se meni sinne pentugalleriaan ja voi mun korvaparkani, ku mami alko kiljuun joka kuvalle sitä mukaa, ku se niitä klikkaili ja sit se kävi repimässä iskänki sohvalta kattoon niitä pentuja, mutta meiän iskä nyt on sellanen perushämäläinen ettei se tajua mistään eläimistä mitään ja sillä on ne omat typerät juttunsa joista me taas ei olla kiinnostuneita :o
Mami on sanonu, ettei meille tuu enää yhtäkään kissaa eikä koiraa meiän jälkeen, mutta uskallan hiukan epäillä miten käy ;)
Sääli ettei teiän mami ymmärrä hyvän päälle ja ota tollasta kattia komistaan teiän kämppää :(
Se jahtaaminen voi kääntyä teiän koirien tappioks niinku meilläki on käyny ja Topi kalpenee aina, kun mä astun näyttämölle ja kiertää mut kaukaa :D
Piti siis kirjottaa Kartusiaani, mutta olin niin täpinöissäni, että sekosin kirjaimissa ;)