Tää juttu kolahtaa nyt ehdottomasti kategoriaan "koulutus". Kävi nimittäin niin, että vaikka on viikonloppu, mun ihmiset jättivät mut yksin. Ihan yksin. Kotiin.

Sitten kun olin surrut ikkunassa pitkän aikaa ja odottanut niitä takaisin, ne tuli ja kerto, että ne olivat olleet ylioppilasjuhlissa. Koirakoulussa luulin jo, että olen niinku ylioppinut, mutta se ei taida pitää paikkaansa sittenkään. Vaikka tosi hyvä olenkin ja kiva.

Ilmeisesti se menee niin, että kun olen yli 10 vuotta koirakoulussa, olen vasta ylioppinut. Ja kun on ylioppilas, on nätti ja saa söden poikaystävän. Mulla ei oo, ja se kyllä päistää. Paitsi Peukku, mutta Peukulta meni ristisiteet ja ne on leikattu. Peukkuparka ontuu eli en voi leikkiä sen kanssa. Taidan siis jatkaa koulunkäyntiä, että tulen vielä söpömmäksi ja saan poikaystävän ja ennenkaikkea viisastun. Pitäis kuulemma viisastua ja lopettaa esimerkiks se verkkoaidan pökkiminen. Ehkä sen oppii koulussa. Sit meitsillä on kans lautatuureja vino pino. Nyt ei oo kun lauta-aitaa pieni pätkä.