Meidän poitsu on aina joteski surullisen näköinen, mut mä vannon sen olevan kaikkee muuta. Jos se ei juokse mamman pohjallinen suussaan pitkin pihaa, sillä on mun kaulapanta, jota se repii ihan hulluna. Sillee siis, että mun kaula on siinä pannan sisäpuolella.

2009-07-21.jpg

 Se menee siis kuin pyhäpyry, vaiks semmosta en varsinaisesti oo nähnykkään koskaan.

Me käytiin iltapäivällä oikein porukalla kattoos niit Tall Ships' kilpajuttui, muttei siellä ollu vielä mitään suurempaa meininkii. Sigyn oli melkest hianoin. Me muuten käveltiin meiltä sinne ja takas. Ei se mulle ja mudelle mikään matka ollu, mutta pikkaselle se oli kova homma. Töps-töps-töps. Ja töps-töps. Onneks se sai välillä levätä, kun ohikulkijat ja lapset lullutti ja pallutti sitä.

P7215108.JPG