Siis mä olen ihan hoomoilasena! Ekaks nää sivut on ihan kummallisii, liki oli, etten luanu uutta plokii ihan vahingossa. Tokas me käytiin TAAS siellä trimmaamossa, jossa mamskun tukka menee ihan kummalliseks. Se täytyy jotenkin pukee nyt sanoiks.

Ekas aamulla me oltiin mummolassa ja mä huamasin, että mamskulla on kaamee ressi. Sillä paino jotku "aikataulut" päälle (mä en tiä, mikä on aikataulu) ja sit me lähettiinki. Mamsku sano, että se viä mut kotiin, mikä kuulosti ihan hirveeltä! Viikonloppu ja mut viedään kotiin ihanku olis joku "työ"-päivä. Sit sillä onneks soi puhelin ja selvis, että sen trimmausaika oliki jo melkein mennyt ja se vaan luuli, että sillä on vielä aikaa.

No, me kurvattiin suaraan sen trimmaamon parkkiin ja mentiin sinne ja mä pääsin taas mukaan. Koska siellä ei ollu muita asiakkai, me laitettiin ovi lukkoon ja sain järjestellä siellä vähän hyllyjä. Esim. ne värjäysainelaatikot oli vähän vinossa; kävin sitten ja oikasin ne nättiin riviin. Sitten löysin semmosen rullalaatikon (kaksjalkaset sano niitä paplareiks) ja otin sieltä kokeeks yhden. Se oli semmonen pyäree silinterin muatonen. Musta se oli joteski väärän mallinen ja muotoilin sen sitten uusiks. Siitä tuli hyvä. Ihan littee, ja sit semmosii laineita vielä tykö. Tulee varmaan nätti kampaus, kun semmosii laittaa päähänsä.

Sit sinne tuli yks pieni jannu, jonka nimi oli Eetu. Mä menin sitä moikkaan enkä oo koskaan vielä kuullu, että joku nauraa niin makeesti. Se oikein hekotti. Yritin pussata sitä, mutten kehdannu ihan niin korkeelle hyppii, kun se oli sen iskän sykyssä.

Eetu tuli ja meni ja sit tuli yks kivanolonen naisihminen. Enhän mä välitä muista ihmisistä niin hirveesti, mutta tähän mä kiinnitin huomioni. Olin kyllä jo hypännyt mamskun sykkyyn varmistaan, ettei sen trimmauksen kanssa tapahdu mitään rötöstä, mutta sit se trimmaajatätskä, jonka nimi on Heli, kysy siltä naisihmiseltä, että pelkääks se koirii. Se nauro ja sano, että meilläkin on tommonen, vaiks varmaan kolme kiloo kevyempi onkin. Höyhensarjaa siis, sanoisin. No sit mä pääsin tutustuun siihen ja selvis, että niillä on melkein pentu eli vasta joku vuoden vanha mimmi, jonka nimi on Miina. Onkohan niillä Miinanraivaaja kans? Tarttis varmaan olla, kun ne ei  vielä ihan tiedä kaikkee meikäläisist, millasii me ollaan, kun me vartutaan aikuisiks niinku mä jo olen. Tai voi olla, et  on yksilöllisii eroi. Meitsi ainaskin on nyt sitä mieltä, et mamman tukka on trimmattu no jaa - miten sen sanois! Tosin, sitä ei saatu vöönattuu kunnolla, kun estin parhaani mukaan se vöönin käytön. Kaamee sähkövehje - ties vaikka olis ollu vaarallinen. Pää pörrössä mamma kömpi sieltä sitten mun autolle. Oli se silti ihan iloinen ja kiva. Vähän ihmettelin, kun ajattelin et saan taas moraalisaarnan, joita se mulle pitelee melkein päivittäin. Aamullakin se sano, että pimeänä talviaamuna mun ei tarttis totetuttaa mun seksuaalivantasioitani naapurin Oskun kanssa, vaiks siltä tuntuiski. Ja mä ihan vähän vaan vilautin. Höh. Mamma häpee kuulemma. Ja höh ja vielä kerran höh Viaton!