Jouduin tässä yllättäen töihin. Eilen aamulla nimittäin en päässytkään sen mun talossa asuvan, lomailevan miehen viereen jatkamaan unia, vaan mamma hyppyytti mut autooni ja mentiin sen duunipaikalle. Varmaan sillä oli niin vaativia hommia, että minua tarvittiin. Mikäs siinä, minä autan mielelläni.

Tällä kertaa en joutunutkaan koko ajaksi sidotuksi kirjoituspöydän jalkaan kuten edellisellä kerralla, vaan sain auttaa muitakin mun työkavereita ja tutustua niiden töihin. Kuljeskelin maisemakonttorissa, kurkkasin huoneisiin ja taisin onnistua pelottelemaankin joitakin. Se oli aika kivaa työntekoa. Sitten kun pidettiin kahvitauko, murisin pöydän alta huvikseni ohikulkeville paitsi en naisille. Naisille pitää olla solidaarinen, miesten kohdalla taas pieni murina ei koskaan mene hukkaan. Ihan varoiksikin vaan voi murista, kyllä ne jotain pahaa ovat tehneet kummiskin.

Välillä meinasin hermostua, kun hukkasin mamman, mutta onneksi sillä oli sen verran järkeä, että ymmärsi tulla takaisin omaan huoneeseensa, missä sitten odottelinkin jo.

Mukavinta töissä oli kuitenkin se, että pääsin ulkoilemaan maisemissa, joissa en niin usein käy. Sitten kävimme ruokiksella syömässä paikassa, jossa voi istua ulkona. Kotimatkalla poikkesimme vielä uimaan ja lopulta kun pääsin kotiin, olin niin poikki, että nukuin monta tuntia omassa korissani.

Tossa kuvassa mä olen työhuoneessa.  Siinä mun tehtävä oli vahtia sitä puruluuta. Rankkaa, vaikka aika palkitsevaa - voisin joskus tehdä toisenkin työpäivän.

1780106.jpg