<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

"Suorakulmaisen kolmion kateettien neliöiden summa on yhtä suuri kuin hypotenuusan neliö". Tämä juttu olisi pitänyt kertoa jo viime kerralla, vaikken noista kateetreista mitään tajuakaan.

Eilen oli taas koulupäivä mulla ja mammalla. Olin jo ollut mamman duunissa auttamassa sitä iltapäivän ja koska siellä oli niin suunnattoman tylsää, että piti koko ajan vikistä, olin jo vähän väsynyt alkuillasta. Ihme, että mamma ei enempää vikise, vaikka on siellä kaiket päivät!

Piristyin kuiteskin, kun huomasin, että nakinpalat (eivät olleet kevytsemmosia, mutta tätä ei saa kertoo sille kivalle Natashalle, kun se sanoo, että oon paksukki – on siinä muuten mimmillä kanttia!) pullottavat mamman taskussa.

Harjoteltiin luoksemenoa, kun yht'äkkiä näin siellä parkkipaikalla auton, josta tuli Aivan Ihana Uros ilmeisesti autokuskinsa kanssa. Meni ihan konseptit sekasin, kun piti ottaa kontaktia mammaan ja samaan aikaan kytsätä sitä jannua. Sekin kyllä oli heti aika otettu meitsistä – hyvin huomas! Ainakin se katto mua.

Jostain syystä me kuljettiin aika kaukana siitä komeudesta ja ajattelin sitten muka keskittyä vain nakinpalan metsästykseen tekemällä mitä toivottiin. Juoksin aina välillä vähän matkaa sitä kundia kohti, mutta sitten muistin nakit ja sen, että mammarainen tulee tosi iloiseks, kun menenkin sen luo.

Se kundikin muuten popsi makkaranpaloja. Ehkä se söi vähän niinku sydänsuruunsa. Lopulta, metri metriltä, pääsin tarkastelemaan sitä lähempää. Tziisös, että se oli söpö jannu ja ihan mun kokoinen! Temppuiltiin siinä kaksijalkaisten mieliksi, kunnes LOPULTAKIN saatiin morjenstaa ja halatakin toisiamme. Luulen, että se kyllä tykkäs musta, varsinkin siinä kohtaa, kun sain juoksuhepulin ja ravasin sen ympäri. Mamma sano autossa jälkeenpäin, että eka treffeillä ei olis kannattanu kiivetä sen selkään ja että se olisi joka tapauksessa sen jannun tehtävä eikä mun. En sanonut siihen mitään, ajattelin vaan, että pitäis huolta omista asioistaan eikä mun rakkauseläimistäni.

Kun pääsimme kotiin, kaaduin olohuoneen lattialle ja simahdin niin syvään uneen, etten nähnyt edes unta, vaikka olis luullut, että näkee kaiken tuon työn ja touhun jälkeen.

Tämä on se ihqu jannu; eikö olekin komea?

1578750.jpg

Photo: Mira Aalto