...tai kuilun partaalla, miten sen vaan haluaa ottaa! Mamutski sanoo aina joskus, että "eilen olimme kuilun partaalla, tänään olemme onneks jo askeleen edempänä". Sit se nauraa enkä mä snaijaa miks. No, eksyin asiasta. Oikeesti olin aikamoisen rotkon reunalla tänään, mutta mun motoriikka skulaa sen verran hyvin, ettei kenenkään tarvinnut olla huolissaan. Tässä mun motoriikka on stop-asennossa:

1905609.jpg

Se kuilu on tossa mun selän takana. Vähän tässä näkyy, että mulla oli semmoset oranssit huomioliivit päällä. Se johtuu siitä, kun mun hysteerinen emäntäni pelkää, että joku yli-innokas metsästäjäsetä (kirjurin huomautus: metsästäjätädeillä on sen verran arvostelukykyä, että ne kyllä erottaa pupun koirasta!) päättää, että onpa pupulla varhain jo valkoinen kuosi päällänsä ja ampua posauttaa meitsin. Täytyy siis kestää tää liiveissä juoksentelu, vaikka se pikkasen riepookin.

Löydettiin muuten mun erikoisavullani kaameesti jotain suppiloi. En kyllä tykkää niistä yhtään niin paljon kuin niistä keltsuista. Suppilo on joteski mauton verrattuna kantsuun. Tietty, jos höläyttää voita ja sipulia pannuun ja suppilot perään, alkaa meitsillekin maistuu. Jukka-eno oli muuten mukana tänään, mikä merkitsi mulle vähän vähemmän ressiä, kun ei tarvinnut miettii eksymistä. Jukka-eno hoiti suunnistuksen ja päädyttiin ihan okei sen autolle retken jälkeen. Sen kaa on muutenkin mukava ettii sieniä, vaikka se sanokin mulle autossa jo ennenkuin pääsimme alottaan retkeä, että pupujen perässä ei sitten juosta ja muutenkin totellaan aikuisia. Kyllä mä sitten joteskin tottelinkin, kun kerran käskettiin. Kerran mulla oli pupunhajuvainu, mutten pihahtanutkaan mitään kellään, vaan pinkaisin omille teilleni. Pupsukka oli vaan valitettavasti hävinnyt johonkin ja tulin sitten muina tytsyinä sienibimbojen luo takasin.

1905626.jpg

Enon perässä on kyllä melkein paras marssia. Mahtaisko se tulla ens viikonloppunakii meidän kaa? Jos vaiks sen Eija-täti ja Laura-tytsy porukoineen tulis mukaan. Olis aika smageeta rynnii Aapon kanssa pitkin metsää! Taidan ehdottaa tämmöstä järjestelyä.

Hoitelin muuten joitakin korvajuttuja siinä muun lomassa. Tässä yritän saada Jukka-enoo matalammaks, että ylettyisin sen korviin. Silläkin on ihqut korvat, niinku mun ihmiskavereilla melkein kaikilla on; niitä on kiva putsailla ja vaikku on hyvää. Mun kuvaajalla vaan ei ollut mun vauhtikameraa mukana, siks tää on näin surkee kuva.

1905613.jpg

Vietiin mummolle muuten niitä sieniä, että mumskukin saa metsäruokaa, joka on yleensä hyvää. Nyt aion mennä vetään lonkkaa, pikkusen nimittäin väsyttää.