No voi nöyryytyksien nöyryytys! Tapasin tossa lauantain hippeillä yhen mun kaverin, jonka nimi on Siru. Se on aika iso, koska se on rodultaan Schäferhund ja väriltään pikimusta. Funtsin hetken, että miten mä nyt suhtaudun siihen ja päätin kätkeä terrieriluonteeni täysin ja heittäydyin keskelle Kupittaankatua selälleni. Se Siru alko leipoon mua kuin pullataikinaa etutassuillaan. Pyöritti ja pyöritti - se oli joteski ihan kivaakin.

Kunnes päästiin kotiin ja mami kiljaisi, että suihkuun ja sassiin! Mä olin melkein yhtä musta kuin Siru. Jospa väri tarttuu? En päässyt kuitenkaan luikertelemaan tilanteesta yhtään mihinkään, vaan samppoota hierottiin muutenkin jo ylipitkiin karvoihini ja suihku vaan suhisi! Oli se kaameeta! Tossa alakuvassa mä häpeen.

Sit kun olin kuivunut, mami lohdutti mua hiirellä, joka tuli sattumalta kaapista ulos.

Mami sano, ettei sitä saa rikkoa, vaan vain puraista niin, että se sanoo quiiik! No joo joo. Näin siinä sitten kuitenkin kävi:

 Se siitä hiirestä sitten!