Siis varmaan sen takii, että Waldo on poika, sillä on erivapauksii meillä. Muuta selitystä mä en keksi, koska ikäsyrjintää se ei vielä voi olla, koska mä en oo mikään vanha. Tai sitten sillä on joku oidipaalinen suhde mamskuun tai mamskulla siihen. Tämmösii meillä voi tapahtuu, mitkä tosiasiat saatan täten tasa-arvovaltuutettujen ja muiden vastuuhenkilöiden tietoon:

• Waltsuu kannetaan portaita alas ja ylös, vaiks se ihan hyvin osais ittekkii mennä. Mä pilkkaan, että poika on herrahississä, muttei se mitään auta.
• Kun pikku-ukko pupeltaa, vahtii mami vieressä, etten syö sen ruokaa. Mua ei vahdi kukaan.
• Se nostetaan sänkyyn, mä saan ite hypätä.
• Jos mä vien siltä puruluun tai possunkorvan, mami karjasee heti. Epistä. Jos se vie multa puruluun, kaikki vaan nauraa, "että onpa nokkela!".
• Jos mä haukun, sanotaan "hiljaa!", jos Waltsu haukkuu, kaikista se on NIIN somaa.

Tää on vaan jäävuoren huippu.  Ai niin, huipusta tuli mieleen, että eilen kävivät Mili-täti ja Pete-setä meillä ja ne toi kassillisen leluja. Esimerkiks ison, sokean pupun, joka ristittiin heti Barbaraksi. Sekin on Ruotsista, niinku Waltsu. Sitten narupallon! Se on ihan huippu ja sillä me pelattiin eilen jo Peten kaa ja tänään pikkujäbän kaa. Tässä me pelataan:

On tolla Waldermarilla kauheet voimat tollakseks tirriäiseks!

Tiätty mä vähän annan periks, ettei se masennu.

Voiko päivä enää paremmin alkaa? Ehkä mä vedän ton tasa-arvojutunki pois Euroopan Koiraoikeuskomissiosta, koska on se niin kiva leikkikaveri. Pikku-ukko siis.