Tänään me päätettiin kehittää omaa jännää ilman muarii. Se käynnisty niin, et mä funtsin. Apuna mulla oli Ihaa ja Lepakko. Ihaa kuiski mulle, että jospa ei tehtäis yhtään mitään ja Lepakko sano, että ootetaan iltaan asti. Sit vasta voi ruveta seikkaileen oikeesti. Eli ei niistä ollu apuu. Sit mä sain vainun, et jossain on pääkallo. Siistii. Pääkallonmetsästäjät!!

Mä heti tsiigasin, onks se pääkallo meidän paljussa, mut ei se ollut.

Sit äippä rauhotti itteensä kattomalla taas verenpisaraa (karmeeta!). Se muistelee Lauritsalan mummiinsa aina sillo. Vaiks onhan siinä kukka jos toinenkin.

Sit faija löysi sen pääkallon.

To be or not to be!

Pikkuveikalla nousi karvat pystyyn, että mieluummin to be than not to be. Ja oikeessa on. Ei tämä hassumpaa ole.