Olipas oiva aihe viikon koirakuvahaasteelle! Meitsi on periaatteessa melko suuren osan elämästään onnellinen. Onneton olen, kun katson ikkunasta automme perävaloja. Sitten meen kyllä koisiin ja seuraavaks olenkin onnellinen, kun ikkunaan vilkutetaan pitkiä valoja, että "täältä tullaan".

Jäimme mamin kanssa kovasti miettimään, että milloin olen onnellinen. Niitä juttuja on niin paljon, just niiku niitten mun ihmishoidokkien kotiintulo harharetkiltään jostain töistä, iltahetki, kun saa pistää pään jommankumman sylkkyyn ja päästää sen onnenhuokauksen - "kaikki hyvin ja rauha maan päällä" jne.

Sitten hokattiin juttu, jossa me ollaan molemmat ihan ylionnellisia! Siitä on tarina tässä:

kartta..jpg

Ekaks katsotaan, mihin lähdettäisiin, kun on syksy ja se synkeä yö jo takanapäin. Lähdemme sieneen siis. Sitten otetaan mun auto ja joskus Jukka-eno ja joskus Jukka-enon porukatkin mukaan. Silloin meidän yhdistetty onnemme hipoo jo ihan sikatäydellistä luokkaa!

DSCN1111.JPG

Sitten muutoin ihm... eiku koiran täyttää onnentunne, kun se saa ravata niin kovaa kuin nelivedosta lähtee. Niiku tässä, vaiks en varmaan vielä ihan täysillä päästelekään.

1240334604_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Pieninä palasina, pieninä palasina on onneni maailmalla. Vai miten se meni?