Valokuvatorstain aihe on "autio". Mulle heti välähti, mistä mä tunne ton sanan. Nimittäin siitä, kun jään yksin taloon autioon, kun mun ihmiset jättää mut.

1826451.jpg

Mulle tuli mieleen runo, jonka rustasin yhdestä iskelmästä, se menee näin:

…menet tai et, silti lähtiessäs sydämeni viet. On silmissäin kyynel  ja piimässä parta, juuri pääni kun sun rinnalles painoin ja syvään hengitin – tuoksusi  jää päiväksi mun mustaan nenuuni. Sinne jäin, taloon autioon.

Kunnes mami taas tulee ja yhdessä kuljemme, ei enää taloon autioon -kaikki on taas hyvin pienen koiran maailmassa.

(Kuten ei varmaan oo vaikea huomata, Susa rukkas aika rankalla kädellä tuota Dingon alkuperäistä, joten emme oleta loukanneemme tekijänoikeuksia)