Meitsin perheellä oli tänään vapaata ja olin jo tehnyt alustavan suunnitelman erilaisista retkistä. Metsään, uimaan, syömään, leikkimään jne. Jooo, hianoo. Eka retki tehtiin lähileipomoon hakeen aamusämppärit ja jotain patonkii. Tasan 10 minsaa meni siihen.

Sit mamsku hävis vaiks kuin kauaks aikaa ja istuin ikkunassa surullisena - paps oli kans mennyt menojaan. Vähänkö harmitti! 

Heitettiin mamskun tulon jälkeen pikakeikka Peukun kanssa parin korttelin ympäri ja tultiin kotiin. Ja mut teljettiin yläkertaan! Pihalla alko tapahtuu ja meitsi vaan katto ikkunasta. Tuli aitaleikkurii (ihq ois ollu hyppii sen kimppuun), kottikärryy (ihq ois ollu käydä siihen pyörään kiinnni), haravaa (ah, sitä tunnetta, kun ne piikit on suussa), oksaleikkurii (oon erityisen hyvä niitten kantamisessa eestaas) jne. Tätä jatku ja jatku! Kuulin, kun papsukka kysy, että onks toi meidän koira, joka piipittää. Mami sano, että se on varmaan joku linnunpoika. Siis mua ei oo ikinä loukattu näin verisesti! Istuin keittiön ikkunassa ja itkin parasta itkuani, jotta olisivat tulleet hakeen mut työnjohtohommiin, mutta ei. Linnunpoika!

Lopulta kaikki ihanat tavarat kannettiin piiloon pihavajaan ja pääsin ulos vähän päästään höyryjä ulos. Varaventtiilinä sai toimia kauha. Purin kaiken kaunani siihen kauheaan kapineeseen. Kuvassa mä puran.

P5223723.JPG

Ja tässä:

P5223724.JPG

 Että mua otti se kippo päähän!

P5223716.JPG

Mutta se autto vähän! Ei enää rieponu sillee. Mamikin tuli pian ulos ja sillä oli semmonen irvokas kissankuvaessu edessä. Sillonko meitsi meni kuusen taakse piiloon. Sen essun etutaskussa on nimittäin aina makkaraa, mikä on vaan hyvä, mutta siellä on kans kynsileikkurit ja kaiken maailman trimmausvehkeet! Voi vitsi - sekin vielä! Mun kynsii ei kummiskaa leikattu, paitsi tassunpohjista vähän karvoja veke. Onneks.

Lopulta sain vähän makkaranpaloja ja sain taas lähtee meneen. Oon aikas poikki, kun tää on niin tätä. Pientä luontokappaletta vaan kiusataan. Mut toisaalta, tää koko hössötys johtuu vaan siitä, että paps tekee tiheämpää ja korkeampaa aitaa mulle. Ja vähän sille riesalle, joka on tulossa. Koetan kestää.