Aamu alkoi milläs muulla kuin nukkumalla pitkään! Pitkään meillä on noin palttiarallaa pual yheksään. Sitten lähettiin aurinkoiseen kevätaamuun ja ennenkuin oltiin otettu kymmentäkään askelta portin ulkopuolelle, vastaan käveli iso karvainen jannu, joka näytti sakemannilta, mutta jolla oli lurppakorvat. Se yritti mennä ihan pokkana ohi, mutta mami teki pikaluonnetestin ja tuuppas mut ihan sen nenän eteen. Ettäs kehtaa! Mitä jos se poika olis ollut akressiivinen? No, se ei ollut vaan heilutti häntäänsä, jolloin mami laittoi sen mun taluttimen toiseen päähän.

No se jatkon arvaa, kaverihan irrotti itsensä löysästä lenkistä ja otti ritolat. Lähti yhtä kujaa pitkin ja me perässä. Yritimme pitää sen pois sieltä, missä on paljon autoja.  Eikä aikaakaan, kun yks mies polki fillarin kanssa ihan nassu punaisena ja kyseli koiraansa. Ohjasimme ukkelin oikeaan suuntaan ja sieltä nämä löysivät toisensa. Oli kuulemma eka kerta seittemään vuoteen, että tämä jäbä oli lähtenyt karkuun. Ihme tyyppi, mä oon pitänyt semmosta 1-2 krt./kk -tahtia! Ainakin yrityksen tasolla.

Kaiken maailman hälinöiden jälkeen sainkin sitten olla tänään paljon kotona ja kotipihalla. Oleilu koostui pääsääntöisesti raukeana makoilusta näin:

P5033571.JPG

Sitten naapurit päättivät vaaraantaa meiän kaikkien olemassaolon hakemalla vajastaan haravan. Heittivät sen siihen aidan viereen vähän niinku mua kohti. Otin tietenkin itteeni ja nostin kamalan älämölön. Luulen, että ne ei vaan tiedä, miten vaarallinen hyökkäävä harava voi olla, siks ne teki noin kevytmieleisesti.

P5033573.JPG

Mä vahdin sitä haravaa niin kauan ja niin hyvin, että mamsku pakkas mut kainaloon ja vei sisälle. Noloo.

Täs mä vielä saan vahtii:

P5033578.JPG