Olen vieläkin ihan shokissa!! Olimme sienessä mamskun kaa ja koska olin ihan poikki parin tunnin juoksemisen jälkeen, aioin asettua autoni etupenkille (siinä ei taida kyllä takapenkkiä ollakaan...) vetään pienet tirsat kotimatkan aikana, kun satuin vilkaseen ikkunasta. Voi pyhät pastorit, mitä näin!!!!  Siis jättiläisparson, tricolor, paljon valkoista, hännäntyvessä läikka, mutta sillä oli sarvet!! Jospa se ei ollutkaan pastori, vaan pastorin sarvipäinen perivihollinen? Olen yhtä kysymysmerkkiä! Tossa on semmosen kuva, eikä se auta mun järkytykseen, että mamma sanoo sitä lehmäksi. Kuvan pastori/-kele ei oo se, minkä näin. 

1886049.jpg

Siis jos tämmöisä on ollut olemassa jo viime kesänä, pidän hyvin epäreiluna, ettei meitä ole esitelty toisillemme jo silloin. Koko kroppani vapisi, kun katsoin niitä. Onneks kyllä olin autossa. Ens kerralla koetan siirtyä lähemmäs kattoon. Pitää vaan varoo, ettei tämmösen pastori/-keleen omistaja hermostu.

Muuten oli hiiieeeno reissu, istuin melko monen suppilovahverolöydöksen päälle ja ne poimittiin tavallaan niinku printattuina. Siis peppuprintti. Niiden keltaisten kohdalla, kun aloin nuuskuttaa, mamma sai huutokohtauksen ja heitti mulle namia sammalikkoon vähän kauemmas.  Metsässä oli hienskan näköstä, ja mamma sano, että se on siellä käyny sienessä jo noin sata vuotta (oliks se sata ? - no, ainaski mooonta vuotta) sitten, kun se mun vaari, joka siis olis mun vaari, jos se vielä eläis, kävi mamskun kanssa kun se oli niin pieni niinku mä nyt. Ja uskokaa pois,  mummo oli mukana sillon jo! Vaikee kuvitella mammaraa yhtä pienenä kuin mä nyt. Olikohan se yhtä terävä kuin mä? Ei taatusti ollut, ihmisen laps tulee näin fiksuks vasta vanhana, jos ollenkaan. Luulisin. Ellei sitten lue ylioppilaaks.

Tässä päivän satoa, sienitööhötin tööhöttää muuten ilman sitä eilistä vibonakkivillitystä, sinne ne tattitsit vaan hutaistiin kappaleina.

1886107.jpg1886124.jpg