Pitkän perjantain jälkeen tulee laiska lauantai. Se on vanha suomalainen kansanviisaus. Meillä se alkoi niin, että nukuttiin. Sitten käytiin ulkona ja nukuttiin. Sitten huomattiin, että aurinko paistoi, mutta nukuttiin vielä ihan väkisinkin. Kunnes alkoi tapahtua!

Me käytiin moikkaas Peukkuu, Sisuu, Rampee ja parii muutakin tuttua vastaantulijaa. Peukulla on polvi leikattu ja se yritti leikkii mun kans tötterö kaulassa. Eihän siitä mitään tullut, kun sen polveekin piti varoa. Kunhan nyt toipuis nopeesti. Sitten jämähdettiinkin meidän pihalle. Kaikki naapuritkin kömpi kämpistään ja aloitettiin iloinen aidalla rupattelu. Vaiks naapurit vaihtu kaikki viime vuonna, en viitti enää näitä uusia haukkua - sen verran vaarattomilta ne tuntuu.

Enemmän vaan haukotutti, kun mamikin harjas tota pohjavillaa, mikä jäi eilisestä yli.

Sitten meiän pihakuuseen tuli orava. Mitään lupaa kysymättä hyppäs siihen naksuttelemaan. Että hatutti. Onneks ippä oli vienyt sen Harrin takaisin talliin ja tuli lohdutteleen mua oravatuhautumasta.

Loppujen lopuks oli tosi kivaa viettää iltapäivää omalla pihalla! Eka kerran sitä viitsi jäädä jäytämään tällaista puunrunkoakin siihen aurinkoon. Hieno päivä, täytyy sanoo.