No, siinä kävi niin, että mä menin aukoon päätäni yksien kattien valokuvatarinasta, joka musta ei ollut huono. Eiks ne heti haastanut mut kirjottaan kans sellasen tarinan. Ei kannattaisi paljon kattien kanssa seurustella, siitä tulee vaan päänsärkyy.

Mä alotan nyt kuiteskin siitä, kun mä tulin tähän taloon. Mun kasvattaja oli antanut semmosen lelun mukaan, jolla mä leikin silloin heti eka iltana. Tässä mä leikin.

Olin mä aika snadi silloin ja lelut sen mukaisia. Tollasen mä nielaisisin kertalaakista, jos nyt tulis tyrkylle. Seuraavana päivänä mä olin sitä mieltä, että tää mun uus kämppä kaipaa toisenlaista sisustusta ja niinpä mä aloin sisustaan, vaikken ollut juurikaan edellisestä päivästä kasvanut. Vähän kylläkin.

Kun mä olin saanut se viltin oikeeseen paikkaan, meille tulikin vieraita. Mun melkein vähän sukulainen tai jotain eli Nuppu ihmettelee tossa kuvassa, että mitä mä oikein teen. Mä en tajuu, ihan luonnollistahan toi on pienelle koiralle!

Päivien saatossa lelut muuttuivat ja tässä näyttää, että olen jo oppinut puhaltaan purkkapalloja, mutta ihan niiin viksu en ollut. Tää on pesuainepallo, jotka oli tosi kivoja, kunnes aloin syödä niitä niinku kaikee muutakin, minkä sai kurkusta jotenkin alas. Tarkempi lukija huomaa, että pallossa on raksuja.

Loppujen lopuks, kun asiaa vuntsii nyt, niin mä olin aika rohkee piäni mimmi. Tässäkin mä leikin vähän isomman koiran kanssa. Sen nimi on Siru ja se osas olla kyllä tosi varovainen mun kaa. Kuvassa mä yritän viedä siltä sitä tikkua suusta. Tänään en muuten ryhtyis samaan hommaan!

Siitä mä sitten aikuistuin ja osasin ruveta vaatiin oikeuksianikin eli niinku tossa alakuvassa mielenosoituksellisesti kannan ruokakuppiani, joka oli tyhjä!

Kunneks mä lopulta olin ihan aikuinen, minkä huomaa allaolevan kuvan käyttäytymisestä. Annoin kärrätä itteeni pitkin pihaa, mikä oli paitsi kivaa, myös hyvin aikuismaista.