...jokatoiselle ei. Ha-haa - puujalkavitsi, mutta joskus niin totta. Ensiks mut oli jätetty täysin vastuuntunnottomasti yksin ainakin, tota no, olisko ollut apout 1½ tunniks! Se hipoo jo soittorajaa tiettyihin nummeroihin.

Mamsku otti silloin ton Luupää-Iivarin ja vei sen Raisioon jäähylle. Iha hyvä, mut mut olis voinu ottaa mukaan. Kun Pikku-Ukko nimittäin tuli kotiin, se haisi vieraalta. Mä olin vähän niinku joku mustasukkanen vaimo tai äiti, joka nuuhki ukkonsa tai poikansa joka puolelta. Sit juaksin ulos varmistaan, ettei siellä ulkona oo vieraita hajulähteitä. Ei onneks ollut!

Nyt mamsku ja pentu odottaa uusia kuvia Kaanaalta ja sinä aikana mä saan tuupattuu pari votoo tämänpäiväisestä "How to destroy a garden" -projektista. Se oli helppoo, kun kerran sai alotettuu. Olin pari vuotta ihan turhaan vuntsinu ja pantannu sen rojektin kaa. Tässä tulee tulkinta Waltsulta (kursiivit) - ite en tietyistä syistä ottanut virallisesti kauheeta vastuuta kukkaporjektista. On vähä kokemusta, nimittäin.

Käytännön toteutus alko sillä, että Waldo hyppäs keskelle kukkapenkkii ja alotti vaan rohkeesti kaivaan. Keskeltä on hyvä edetä reunoi päin.

P6304691.JPG

Sit tuli kymppi paikalle, ...kele. Siitä ei oo ku riesaa. Nokka mun monttuun ja vie vielä koko kunnian tästä duunista itelleen!

P6304698.JPG

P6304693.JPG

Siinä se on montun reunalla hartaana niinku joku pappi tai minerolooki. Auttaa mua siis hirveesti! Hyvä jos tassunsa likastaa.

Tää oli siis ton pääpuutarhurin puheenvuaro. Kyllä mun taitaa täytyy harkita tän plokin nimen muuttoo, mutten kyllä haluu antaa kirjotusaikaa muille kuin mamille ja sillekin vaan sillo, kun se palvelee mun tarkotuksii.