1852729.jpg

Mamma sanoo aina, että opi tunnistamaan myrkylliset sienet ja poimi vain sieniä, jotka tunnet. Näin yritin toimia tänäänkin, kun painelimme sivumennen sanottuna totaalisen eksyksissä yhdessä paikassa. Osoitin melkein tassullani tuota kuvan nättiä punavalkoista kärpässientä, mutta mammara poimikin sen takana olevan tylsän värisen palluran. Joku herkkutatti, pah! Ton puuttuvan palan on muuten joku muu kuin meitsi napsaissut sienestä - on voinut saada hyvätkin pöffit! Ajatella, jos vaikka joku orava on syönyt tollasta ja juoksee pitkin metsää ja sillä on hallitusnaatio. Sit se näkee meitsin ja luulee, että oon joku jääkarhu tai semmonen. Olis se smageeta, kun ei tarttis kuin irvistää, niin se putois puusta. Toivottavasti orkut syö paljon tota kärpässientä.

Niiin, siitä eksymisestä. Meitsihän ei eksy, vaan mamma kun ottaa askeleenkin meidän portin ulkopuolella, niin se on eksyksissä. Siitä on vaan tullut niin kierä, että se sanoo ihan muina miehinä, että "jaahas, eiköhän mennä autolle". Sit se seurailee mua niin kauan, että tunnistaa jonkun kivenmurikan tai kannon polun varrella ja on taas niin metsänkävijää, että!

Ei silti, en hevin vaihtais sitä mammaa kehenkään muuhun noilla reissuilla. Sillä on ehdottoman hyvä vainu eksymisen lisäksi siihen, missä on kivimmät kalliot, ojat, suot, lammet ja missä voi vaan kölliä sammalikossa hyvän juoksun jälkeen. Voi tietty olla, että se on kiertäny niitä paikkoja ennenkuin mua oli olemassakaan. Kävi niinku valmiiks kytsäämässä, että jos sillä olis kiva koira, niin tonne tai tänne se menis sen kaa. Näin se varmaan on.