Nyt on virallisesti julistettu kaikkien parsonien rauhotuksajaks 2.7.-2.7. Muistakaa tämä tulevaisuudessa. Meillä tää päivä alko niin, että ei saatu ruokaa. Siitähän se rauhotus tunnetusti alkaa. Mamma pupelsi kyllä leipänsä ja joi kaffeensa. Hmmm...

Noo, sitten meiät pakattiin kaikkine vermeinemme autoon, mukaan tuli namia, kutsupilli ja sit joku kauhee piippipiippi jostain edesmenneestä lohikäärmeestä.  Kuinka ollakaan, me ajettiin meiän satu-unelma-ihanametsään! Ens mentiin narunjatkona ja sit mä pääsin vapaaks - uiiiiii - mä tunsin suorastaan sen työntövoiman mun hännän alla! Pikkuveikka lähti perään, mutta 15 metrin päästä se käänty kattoon, että mami, mami, missäsäoootmissäsäoot!

Sain kuiteski juosta ja välillä pikkuhemmo hävis mustikkavarvikkoon niin, että vain oksien heilumisesta nähtiin, että kyllä se siellä on. Lopuks, kun se varmaan väsy, se tapsutteli mamman kantapäitä hipoen sen takana. Mut mä sain ravata! Välillä mamsku puhalsi pilliin, jolloin me molemmat rynnättiin sen etupuolelle ja istuttiin teeskenteleen kilttii. Namit paukahti heti suukkoon ja nyt Waldokin tietää, että pillin suuntaan kannatta mennä - namskuu tulee heti tuutin täydeltä! Josteski tuntu, et Waldo sai enemmän, mut ei se mitään, kun sain juosta vapaana.

Tää oli siis intro sille rauhotukselle. Mentiin kotiin, saatiin safkaa, käytiin asioilla, mentiin nukkumaan. Ai että, uni maistui meitsillekin.

Sen jälkeen ei oo tehty urotekoja paitsi, että mä ajoin sen kamalan jyrinän pois meidän päältä. Ilman terhakasta haukuntaa se Ukkonen jyrisis vieläkin tässä. Ny skinaa taa mollukka melkein pilvettömältä taivaalta.

Koska me ei otettu tänään juurikaan kuvia, palkitsen tähän asti lukemisen Maestro Marko Tuliniemen otoksilla, kun pikkuveikkaa kuvattiin ihan olan takaa! On se varmaan ihan kohtalaisen näkönen, vaiks must se on vaan piäni parsonpoika. Näkökohta ratkasee. Alakuvassa sillä näyttää olevan kauhee kiire.

No, ei ihme, et tulee kiirus, kun systeri on tota tasoo. Puspus, veikka tulee!

Sit me halattiin ja oli hianoo! On se vaan hyvä, että on sukulaisii!

Mä jäin sit miettimään, että missä asennossa noi Danscan's koirien korvat on parhaimmillaan ja tulin lopputulokseen, että näin:

Tämmönen päivä tänään. Nyt alamme mamin kaa suunnitteleen mahdollista plokinimen vaihtoo. Siis suunnitellaan - älkää odottako liikoja!