Oli siis ihan tavallinen, synkkä ja sateinen iltapäivä. Äipän auto ilmestyi kuiteskin yllättävän aikaisin pihalle ja mulle heitettiin liivit niskaan ja eikun menoks! Pääsin mun lempparimetsään! Ekaks näytin vain perävaloo näin,

2063042.jpg

mutta sitten alkoi jännitys tihentyä! Tuli nimittäin  pimeää. Kaikella ihmetyksellä  ja kunnioituksella - kyllä mamskulla riittää rohkeutta päästää meitsinlainen kahjo vapaaksi syksyiseen, pimeään metsään. Mukana vain vähän kananpalaa mutta ei edes puhelinta. Vastuuni tuntien olin melko valppaana ja kuuntelin ääniä ja haistelin jos jonkinlaisia hajuja.

2063054.jpg

Näin me mentiin, pidin vähän siinä mammaa silmällä, ettei se vaan saa mitään suurempia pelkotiloja tai semmosii. Eikä se oikeestaan missään paniikissa ollutkaan. Sitten yllättäen, mun takaani kuulu hirveä kahahdus! Juoksin heti katsoon, ettei mamsku pyörry tai muuta semmosta pelonsekasta. Tässä mä juaksen sen luakse.

2063071.jpg

No, se vaan nyt kahahti eikä me varsinaisesti pelätty mitään. Ja jos siellä metsässä olisi ollut joku kovin vaarallinen, se olisi varmaan tämän nähtyään luikkinut huitsinkuuseen. Veikkaisin.

2063087.jpg