Tänään meni vähän jännäksi tämä elämä! Mentiin meren rantaan mammaran kanssa ja lähdin samantien uimaan. Se on upee tunne - uida vaan ja nauttia.
Sitten vähän ravistella pahimmat vedet:
Yht'äkkiä viereeni ilmestyi mustapäinen koira, joka esitti hirveen leuhkaa ja kehui itseään aika komeeksi.
"Mä oon kettuterrieri ja mun nimi on Jesse; mikä sä oot?"
Se tais tykätä meitsistä; ihan tuntui siltä...
Kiva jannu, kunnes se vei mun kepin! Härski-Ville sen nimi varmaan oikeesti on. Lähdettiin pois ja kuorrutin itseni siinä matkalla. Sopii maastoon paremmin.
Kuivattelin itteeni pihalla vähän juoksemalla.
Kunnes taas yht'äkkiä viereeni tuli mustapää. Sen mä tunsin, se on naapurin Cairn ja se nimi on Rasmus.
Otettiin pieni paini. Mä oon aika hyvä painiin ja paljon nopeempi kuin se Rasmus.
Vähän jo hirvitti se touhu, mutta onneks Rape lähti meneen kotiin, sillä oli ruoka-aika. Mä olin ihan loppu, mut juoksin sitten vielä varoiksi vähän.
Tämä päivä päättyy taas makeisiin uniin - kyllä oli vänkää, kun oli kaksi kundikaveria samana päivänä. Se kettis oli erikoissöde, kun se oli niin leuhka. Oliskohan se huomennakin siellä meressä?
Kommentit