Oon tässä käynyt aika kuumana viime viikot - nyt alkaa helpottaa, vaikka mittari näyttää +25°C. Päätin ottaa niin iisisti tänään, että juoksen mamman kanssa mummolan rantaan ilman, että mamsku on hihnan päässä. Tavattiin Littoisten naapurin setäkin ja se sano, että kylläpä se osaa katsoa kauniisti. Silloin vonguin, että mennään jo sinne järveen, mutta kun se naapuri on hammasrohvessoori, niin vähän koetin olla kunnolla. Varsinkin, kun niillä on ollu paljon leonperkejä ja pernejä.  Ja ties vaikka laittais tekarit mulle, jos purisin. Semmoset vähemmän terävät.

Luulin, että vaan mä uin, mutta ihmeekseni piti todeta, että mamma osaa uida!!!

Jos kukaan ei ois arvannut, mä oon se pieni valkoinen siinä mamman takana. Aika epeli muuten, sain pistellä tassujen kanssa oikein olan takaa pysyäkseni perässä. Hiukka kasvoi kunnioitus, kun huomasin, ettei se ookaan joka paikassa kaikkein hitain ja hölmöin. Tultiin pois ja höntyiltiin vielä rannalla vähän aikaa. Jukka-eno vaan kuvaili niitä näitä, vaikka mamsku sano, että vilmiä pitää säästää. Sitten ne nauroivat, vaikken ymmärrä mille. Tossa kuvassa mä tarkkailen vesielämää.

Ens viikon jälkeen alkaa se, mitä mamsku sanoo lomaksi. En oikein muista, mitä se on, mutta ainakin luulen, että saa nukkua pidempään kuin nykyisin. Se on yhtä koiranelämää, kun joutuu pinkomaan punkasta jo kuudelta satoi tai paistoi.