Tänään meidän mamskulla oli joku nukkumakohtaus. Se vaan veti lonkkaa, kävi aamulla mun kanssa ulkona, sitten joi aamukahvit ja veti taas lonkkaa. Mä jo pelkäsin, että se on joteskin kipee, mut ei se taida olla sen kipeempi kuin muutenkaan. No, nukuttiin sitten - meitsille sopii kaikki, mikä on jotenkin ihmisen lämmön kanssa tekemisissä. Niinku selän takana nukkuminen. Tai ihmisen kiihdyttäminen ihan huippulämpöön. Se onnistuu parhaiten, kun on vapaana. Siinä käy mamma kuumana, kun kurvailen ihan läheltä ohi, mutten mene sen nakkisormia näykkimään. Tässä kuvassa mä kyllä sorruin, mutta mukana oli myös juustonpaloi ja se muuttaa asetelman ihan oleellisesti. Huomatkaa noi mamman sormet - nekin on jo aika nakin näkösii. Varmaan kun nakkia hipelöi, sormet muuttuu saman näkösiks.

No, tää alko siis siitä, että me oltiin Littoistenjärven jäällä, mikä oli ihan hurja kokemus! Lähdin siellä ihmisten perään, joilla oli jotku semmoset terät kengissään, mutta lensin aina persuuksilleni ja hommasta ei tullut yhtään mitään! Ne oli nopeempia kuin meitsi. Vitsi, että harmitti. Sitten kyllä huomasin, että mamskun ja Jukka-enon luokse voi mennä ja sieltä saa nakkia, jos pystyy oikeessa kohdassa jarruttamaan. Aina ei pystynyt, mutta kyllä siinä harjaantuu kun aikansa töpeksii.

Siinä se mamsku yrittää olla niin koirankasvattajaa! Heh-heh - meitsi kuiteskin juoksee omille teilleen, jos on juokseakseen, mutta enimmäkseen on kannattanut olla juoksematta. Namit ja kehut on sitä luokkaa! Ja polliiseista ei koskaan tiedä, missä ne luuraa. Vievät taas pienen koiran. Huh!

Tässä mä vielä vuntsin, että lähtiskös noitten teräskenkäihmisten perään, mutta päätin sitten olla menemättä, kun ne oli ihan sikanopeita.

Ai niin, sika! Me oltiin vasta menossa mummolaan, kun mamsku pysäytti auton yhden ihmisen kohdalle, jolla oli possu taluttimessa. Ne puhu jotain, mitä en ymmärtänyt. Ehkä se oli siansaksaa? Se possu oli järjettömän ihqu ja mä olisin halunnu olla sen kaa. Vinguin mummolassa koko ajan, kun mä uskoin, että löytäisin sen possun juoksemalla ulos. Se setä kuulemma sano, että hän on jostain Saksasta ja että hän puhuu sen possun kanssa ruotsii. Jo on aikoihin eletty!! Siis saksalainen sianomistaja Suomessa, joka puhuu possulleen ruotsii. Mä en kestä!