Ihmiset hösäsivät jostain juhannuksesta ja raahasivat kotiin ruokaa sun muuta. Ja varsinkin sun muuta. Koska mä en muista viime juhannuksesta mitään, koska olin ihan snadi, niin suhtauduin valmisteluihin varauksella. Onneks käytiin mummolassa ja vietiin kukkia, kun mummo kuulemma olis ollu 65 vuotta naimisissa oman miehensä kanssa. Se olis ollu mun vaari, muttei se enää oo. Mumsku halasi kovasti - veikkaan, että se tykkää meitsistä! Sain kinkunsiivujakin ja keksiä pöydästä! Hianoo touhuu.

Sitten tultiin kotiin ja laitettiin krilliruokaa. Juhannuksena kuulemma voisi nähdä unta tulevasta sulhasesta, jos söis (oliko se syömistä?) jotain yrttejä. Meikä ei syö kuin timoteitä ja niiden pitää olla tosi puhtoisia ennenkuin maistuvat. No nyt mä näytän, mitä timotein syömisellä saa aikaiseksi! Yhden Iiron, joka kyllä on kuulemma niiiin hieno jätkä, että on seitsemän kertaa tehnyt SEN. Jospa kaksjalkaiset kaverini ovatkin sotkeneet nämä seitsemän yrttiä ja muuta juttua jotenkin keskenään?

Se Iiro on kyllä ihan kiva. Tässä se on mun kaa.

1671152.jpg

Iirossa on vaan yks vika ja se on se, että se taisi tykätä enemmän yhdestä mun lelusta kuin meikästä. Outo juttu, kun ottaa huomioon, että olen melko kaunis varsinkin kesäluukissani.

1671181.jpg

No, lähtihän se siitä; Iiro alkoi jotenkin tykätä kaiketi mustakin.

1671190.jpg

En kai mä vaaan jahtaa sitä Iiroa? Jos mummo Littoisten mummolasta tietäis, se olis tosi vihainen, kun typsyt ei saa jahdata jannuja sen mielestä. Kuvassa on kai kuitenkin kaks terrieriä. En kai mä yksin juossut? Eli sen yhden timotein syöminen toi Iiron. Ens vuonna syön enemmän ruohoja, jos vaikka tulis enemmän jannuja.

Sitten tapahtui seuraavana päivänä vielä jännittävä juttu, että lähdin Hirvensaloon kävelylle. Yleensä ookaan kuskini kanssa sinne, mutta nyt tehtiin poikkeus. Nyt mun soföörini ja varasoföörini olivat viemässä minua ja käveltiin tosi pitkään. Olimme lopulta taas siinä ihmepaikassa, jossa kaikki tietävät, että olen kaunis ja viisas. Sain vettä, pallutusta ja silkkaa ihailua. Viisaita ihmisiä siis on! Kyllä ne pupit vaan on kivoja paikkoja.

Jännä nähdä, mitä ensi juhannukseksi keksin. Ehkä vien porukkani jonnekin landelle - se olis uus juttu. Ja pääsis uimaan!