Mähän seuraan meijän mamii niinku hai laivaa. Se on mun vamma ja mun duuni. No, tänään mä menin mamin perässä, kun sen piti mennä hmm., siis sen piti piipahtaa sisällä. Kellarin ikkunasta se näki, mitä pihalla tapahtuu ja ryntäs hakeen kameraa.

Waldemar von Wiiksi oli omatoimisesti mennyt kylpeen. Onneks ei ollu ton enemmän vettä, vaiks kyllä se sieltä poiskin pääsi ihan tosta vaan hyppäämällä. Emmä vaan tossa iässä!

Tää nykyajan nuariso on niin edistyksellistä - ammeeseenkin tosta vaan maanittelematta ja ilman mitään niksun naksuttimia. Pöh.