Nyt ei oo kyse sanasta "avanti!" niinku italialaiset huutelee, vaan ihan vaan avannosta. Meitsille on kerrottu, että mun ihminen oli ennen tosi kova mimmi uimaan avannossa ja siks mä jäin ihmettelemään kahta asiaa. Ekaks, että mitä ihmeellistä siinä uimisessa on, ja tokaks, että miksei se sitten ui, jos se niin kivaa on.

No, kivaahan se uiminen on - se on ihan selvä juttu. Itse uin minä vuodenaikana tahansa; sinne vaan ja räpy-räpy tassujen kanssa sohimaan! Nyt vaan sattuu olemaan niin, että se paikka, missä mun mammasti kävi uimassa, on talvisinkin koirakiellossa! Kesällä mä tajuun, ettei sinne saa koirut mennä - mehän tykätään kakruistakin yleensä vähän liikaa tai sitten ei ollenkaan. Eihän kenenkään pidä joutuun pelkäämään meikäläisiä! No selvähän se, että me uidaan sitten Littoisissa tai kai se on Lietoo tai jotain. Tässä mä harjoittelen Littoisissa:

1933967.jpg

Mulle luettiin kesällä jotain tekstiviestei sanomalehdestä, että me koirat muka kakitaan veteen! Voi jukra, kun tyhmyydellä ei ole enää rajoja ollenkaan! Vannon, että ennenkuin meitsi päästää lörtsyn veteen, kaikki maailman ihmiset on käyneet vedessä kakalla tai pissillä. Jo matkalla rantaan me hoidetaan tällaset jutut johonkin puskan juureen tai sitten vaiks ihan näkyville, mutta maanpinnalle, josta ainaskin mun ihmiset poimii lörtsykän pussiin ja vie pois. Pisua ei kai voi poimia?

Me käymme mun emännän kaa aamuisin aikamoinen lenkki ja se vois samalla reissulla ihan hyvin piipahtaa vaiks uimaan, mutta nyt me ei mennä, kun sinne ei saa mennä. Siis ei saa mennä. Yritän tässä tehdä selväks, että jos ne on jotain poliisei tai semmosii, niin silti niitten tarttis ymmärtää, että  voihan sitä odotella viis viiva kymmenen minsaa emäntää tai isäntää siinä vaikka sitten kiinnisidottuna johonkin kaiteeseen. Kyllä mä sen kestäisin, koska sit viikonloppuna hyppään taas itsekin järveen.

1933974.jpg

Tämmösii mä sit mietin, kun odottelen taas viikonloppua, joka tuo tullessaan metsät ja järvet ja rajattoman elämänilon!