Kesäkuussahan kirjurini kirjoitti Aaposta eli pikku- tai vähän sinnepäinserkusta. No nyt sitten sukulaiset päättivät, että mennäänpä porukalla sieneen. Aapo & Co. sienestämässä. Ihan hyvä juttu muuten, mutta mulle ei ollut kukaan kertonut, että serkkupojasta oli tullut vähän aikuinen. Aika vähän kuitenkin.

Kivaa oli silti! Mentiin niin että xsuppilovahverot murisi eiku murtui allamme. Tässä me kyllä jo lepäillään sammalikossa, mikä on tosi hienoo touhuu.

Aapo tais vähän möhliä yhdessä kohtaa, kun se rakastaa vettä enemmän kuin ruokaa, mikä on labbikselle jo ihan selkee suoritus. Vähän nauratti, kun se tajus, mitä on tehnyt ja pelkäs, ettei pääse autoon eikä siis himaan. Meitsi se vaan nauro huomioliivit päällään eikä yhtään huomannut, että mun pääpää ja takapää olivat ihan mustia, kun leikittiin yhdessä. Nyt mullakin on suihku edessä. Minkä teit, Aaposeni!!

Vaikka olen erittäinkin tottunut eränkävijä, kävi mulle vähän hassusti yhdessä kohtaa. Hävitin kaikki kaverit enkä tarkkaan tiennyt, missä ollaan. Mun ihminen oli kuitenkin takana jossain ja näpsi tän kuvan. Hei, missä mä oon, missä mä oon!

0

Meidän eräopas eli Jukka-eno oli vähän leuhka sen Aapon kaa ja me naiset sit niinku liittouduttiin. Tässä me ollaan liittouduttu, Eija, Laura ja minä - mamsku otti kuvan:

Hieno retki oli enkä oo sen jälkeen juurikaan evääni liikauttanut. Syömisenkin jätin väliin, kun simahdin koriini. Kas kummaa!