Ei ihmiset niin tauskeja ole kuin voisi luulla; kyllä ne osaa järkätä ylläreitäkin. Mamskukin oli tänä aamuna ensin niin kärttynen niin kärttynen. En saanut sotkea olkkaria leluilla enkä kaataa veskin roskista, vaiks siellä on mitä ihanampia aarteita kuten pumpulitikkuja ja räk.. , siis käytettyjä nenäliinoja. Oli pyyhkivinään jotain pölyjä, mutta kuulin että se puhu ittekseen ja sano, että onneks ei paista aurinko. Miksköhän?

Sitten alko tapahtuun, kun oltiin muka menossa ulos. Talon eteen tuli auto, jonka hyvinkin tunnistin muumitalon pihalla seisseeksi bilikaksi. Mulla on älyhyvä muisti! Tarvittaessa nimittäin.

Autosta putkahti pastorimimmi (se, joka ei tykkää naispapeista, voi lopettaa lukemisen tähän), jota en ollu ennen nähny. Me vähän kiähnättiin ja näyteltiin hammastakin ihan varoiks, mutta ei mitään vakavampaa. Sitten siirryttiin meidän pihalle. Ja BÄNG - tuli räjähdys - Kaanaan karpaasit ampaisivat pihalle! Uhhuh ja jo alko tapahtuu. Alkuun olin ihan sekasin. Tässä mä oon sekasin. Aika paljon rekkuja yhdessä nipussa, eiks vaan?

Mulla meni korvatkin ihan sojoon, kun hämmennyin niin kamalasti. Ekaks mä luulin, et tää on joku muotinäyttely, kun sillä mimmillä oli burberry -takki, mutta sit mä tajusin, että ne tarttee niitä rotsejaan. Ja tää kundikaverini Kino tunki kylmän nokkansa heti kättelyssä arvatkaa mihin! Hauskin oli kuitenkin Nemo -pikkujannu, joka näki lumessa jotain meille muille salaista. Tässä se näkee salaista:

Ja tässä sillä menee hermo, kun sitä salaista kuvataan. Rrkele, älä kuvaa siinä!

Tähän tooriin eiku stooriin tule EDIT, kun sieltä Kaanaanmaalta joskus saadaan lisää kuvia, jotka EHKÄ ovat vähän tasokkaampia kuin nämä. Mulla on hyvä mami, joka on kuiteskin surkee kuvaaja.

Me siirryttiin sitten sisälle, ja mä sain synttärilahjoja, jotka kyllä ikävästi heti jemmattiin. Huonotapaisia ihmisiä, ei voi muuta sanoo. Tässä pöydällä on kummiskin mun synttärikakku, ihmisten ystävänpäiväsuklaat ja mitä ne nyt vielä tarvii. Jotain ihme Cavaa ja sellasta. Kuus ploo. Huhhuh :o))

Huomatkaa, että siinä on kaks nakkii niinku kaks vuotta. Mamsku vaan unohti persiljan, mikä vähän riepo, mutta hyvää se oli silti.

Meille tuli pienet sanomisetkin siinä, kun ekaks mua harmitti se Lego, joka on niin söppeliini ja sit mua harmitti ne pojat, joilla oli ihan selkeesti se yks piparijuttu mielessä.  Höh! Tulisivat parin viikon päästä, niin meitsikin olis ihan mukana jutussa. Pitkä nokka - lyhyt nokka? Isi tykkä pitkänokkasista harrikoista, mutta mutta....

EDIT

Emme me käykään plokkaamassa kuvia kaanaalaisilta, käykää siellä katsomassa hienoja otoksia kertomuksineen, jos haluutte nauttia ystävänpäivästä oikein olan takaa! Kiitos hienoista kuvista ja tarinasta. Toivottavasti ei mennyt kurkku käheeks siitä laulamisesta ;o)

EDIT 2

Pakko ottaa vielä pari kuvaa mukaan - oli se sellaista menoa, että mulla heilu jalat vielä viime yönäkin vips vips vips, kun näin unta eilisestä. Tässä on liikennesuma meidän pihakuusen ympärillä.

Tää tilanne oli vähän erikoinen, mulla kun ei oo koskaan ennen ollut parsonia poikittain päälläni ja sen päälle tunki vielä kettis. Tulipahan sekin koettua!

Lopuks tämä, josta näkyy, miten iloinen olin! Nämä kolme viimeistä kuvaa on siis ottanut Marko Tuliniemi.