Siis tätä lauantaita mä olin odottanut kuin kuuta nousevaks, kun mulle piti tulla pari jannuu kylään. No eiks niille tullu joku kennelyskäepäily ja karmee karanteeni.

Tilanne parani vähän, kun tossa iltapäivällä sain revittyy porukat liikenteeseen ja mamma hyppäs ei mun, vaan papsukan autoon ja vei mut Hirppariin metsään.  Siellä oli tosi hianoo!

Huonompi juttu on, että jouduin laittaan nää tyttökoiravauvan rintsikat päälle, et mamsku näkee, missä mä vipellän. Ne mun keltaset huomioliivit nimittäin hajos viime keikalla. Niistä meni se masunaluskiinnitys rikki, kun mä juoksin ja hyvästä liivistä tuli semmonen ruokaliina. Ei mamma sitä olis huomannukkaan, mutta lensin aina turvalleni, kun astuin sen eteen kääntyneen liivin päälle. Naapurin täti eli sen Peukun mami varmaan korjaa sen. Mamman nakkisormet ei siihen taivu!

Aikas kiire mulle tuli taas siellä metsässä, mutten varsinaisesti noteerannu niitä tuoksuja, joita siellä kyllä kiitettävän paljon oli. Syy oli se, että mamskulla oli lihamureketta Kieli ulkona mukana. Se nyt oli niin älyttömän hyvää ja mä näin, että mamikin tunki sitä suuhunsa salaa multa. Silloin kandee pitää huoli siitä, ettei jää ite ilman.