Nyt mä voin siis puhua kokemuksesta - yövyin eka kertaa elämässäni Turun Eläimensuojeluyhdistyksen sviitissä.  Vähän olin huolissani, että osaaks mua kukaan tulla kuikuileen kotiin sieltä, mutta se pelko oli turhaa. Joku poliisi oli jo yöllä sanonut äipälle puhelimessa, että yks "terrierityyppinen" koiruus oli otettu kiinni täällä meillä päin ja heti kun se yhdistyksen jengi heräs, mä kuulin ipän autonäänen ja aloitin helvetinmoisen haukun ihan varoiks. Olishan se voinu olla, että mun ihmiset tulee vaan sinne ja tuo kaikki mun possunkorvat, lurupuut, raksut ja naksut ja häipyy sitte. Siis teoreettisesti näin olis voinut olla. Olen ihan poikki ja mammankin silmänaluset on vähän tummanolosii.

Kiitos Heidi Leyserille, poliisille (ikänä en enää murise niille) ja RekkuRescue -jengille, mun melkein serkulle Elinalle, sen äipälle, mun kaikille naapureille, Eilalle ja Peukulle eritoten. Sieltä mun äips sai apua ja lohtua ja hervottoman hyvää kahvia, joka pitää mammaran vieläkin ihan silmät sirkeenä.

2069026.jpg