Kun ottaa huomioon, mitä meitsin porukat touhuaa, ihmettelen, että jollain on edes joskus ollut aikaa käydä töissä vai mikä se oli. Mut revittiin kuiteskin kesken makeiden unien ulos "kävelylle". Siis tidioottimaisinta, mitä olen kokenut. Ens toivottais, et nukutaan pitkään ja sit tullaan paukuttaan kaulapantaa ja hihnaa korvanjureen.

Sapuskaa naamariin ja eikös mamma pentele napannutkin Waldon ja heitti sen autoon ja eiku "wroooom". Kun toi Waltsu on vongannut ja vongannut suunvuoroa ja kun mä en oikein vieläkään oo snaijannu, mitä ne duunas poissaollessaan, annan sen ny kertoo.

1249498444_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kiitos, neitsykkä! Siis tässä mä olen, Waldo Ensimmäinen (Waldemar der Erste) ja olen kuuluisaa von Wiiksen sukua. Kuten kuvasta näkyy, vastuualueeni ovat maansiirotoimet tontillamme ja mahdollisuuksien mukaan muittenkin tonteilla. No, se siitä - siirrytään tähän päivään. En muuten sitten voi sietää tuon neitsykäisen murretta. Taustani mukaan opettelen kielen kuin kielen, mutten murteita. Ainakaan vielä.

Aamulla mamma ajoi kanssani sillä omituisella vaunullamme erääseen paikkaan, joka oli etäisesti tuttu ja jossa sitten olikin ystäviämme Raisiosta. Lego ja Elina -rouva. Menimme yhdessä lääkärille, kaikille paitsi Elina-rouvalle ja mammalle oli varattu aika.  Sainkin sitten heti kaksi pistosta niskaan, se hieman tuntui, mutta kestin sen kuin mies konsanaan. Muuten lääkärirouva kehui hyväkuntoiseksi ja tutki mm. hampaat. No meidän suvussahan hampaita riittää ja niillä olen pistellyt paljon reikiä eri kohteisiin.

Siirryimme sitten Kaanaalle Raisioon, jossa rouvat aamiaistivat ja me nuoret sillä aikaa leikimme pihamaalla juosten ja telmien, kuten ikäistemme kuuluukin. Hämmentävää oli, mitä sen jälkeen tapahtui. Jouduin nimittäin terassin pöydälle ja turkkiani nypittiin. Luultavasti herrasväki on sitä mieltä, että näin pitää toimia - tiedä häntä! Sain kuitenkin herkkuja ja "suukkoja", kuten täälläpäin sanotaan, joten en pannut toimenpidettä pahakseni.

Kuten tapoihin kuuluu, lähdimme vieraanvaraisuudesta kiittäen soveliaan ajan kuluttua taas kotimatkalle.  Kotona ihanainen impemme Susan oli ilahtunut tulostamme ja hänen hämmästyksensä oli suuri, kun meninkin mamman kanssa yhdessä suihkuun. Sitä ennen kronk.. anteeksi, puhdistettiin korvani miellyttävän tuntuisella nesteellä ja pumpulitikuilla. En voi varsinaisesti sanoa nauttineeni suihkusta, vaikka pidänkin terveellisestä uintiharrastuksesta.

Kaiken tämän jälkeen vetäydyin yläkertaan lepäämään joksikin aikaa. Nyt annan kirjoitusvuoron Susanna -immelle. Kiitos Susan!

No voi jestan poo tota jätkää! Hienostelee ja on niiin ulkomaalaista! Ei olis saanut kirjotusvuaroo, jos oisin tienny! Yäk. Ulkona kun peuhaamme se kiroilee kuin satamajätkä ja roikkuu niillä naskaleillaan mun kurkussa. Ei herrasmiehestä tietoakaan. Se varmaan jäi alakynteen siellä Kaanaalla Solon kanssa leikkiessään ja peittelee nyt harmiaan. Hahah - hyvä Solo, jatka samaan malliin! Näytä sille!

Mennään vielä vähän tähän iltapäivään ja mamman hermoihin. Ne ei oo sitä kestävintä laatua nimittäin. Mamma haki iltapäivällä meidän limusiinin tallista ja mä tietty luulin, että mua varten, mutta eikö mitä! Sinne pakattiin koko sortin sakki plus vielä kaverimme Westie Iiro ja isäntänsä Pepe. Hiljaa arvasin, mihin matka johtaa ja inisin etupenkillä, jonne mut kiinnitettiin.  Ja eikös vaan, ennen kuin ehdin aa sanoo, niin olin trimmauspenkillä sen kivan mimmin luona, ku oon ennenki ollu. Waltsukin tepasteli siellä vähän aikaa ja sitten ne hävis mamin kans jonnekki. Aikansa kutakin, sano pässi ja kestin taas urheahkosti nyppimisen ja mami tuli sisään ja kysy, että missä Susa on, kun tossa on tommonen nättiäinen. Hehe, kyllä nauratti ja sit se arvas, että oonhan mä siinä.  Siiten oli Iiron vuoro ja me käytiin yhes kahvilas mamman, Waltsun ja Pepen kaa. Pepe viälä piffas koko lystin ja mä sain suklaatuuttii ilman suklaata. Oli hyvää.

Lopulta illalla oltiin kotona ja sit se shou alko. Waltsu tuli ihan kaheliks ja juoksutti mua pitkin pihaa, me kaivettiin miljoona kuoppaa - siihen suurimpaan mamma kanto hiki valuen ison kiven, kun se pelkäs, että kuusi heittää veivinsä n. 70 elinvuaden jälkeen, kun me revittiin sen juuria ihan simona. Arvatkaa, miltä näytimme - haha! Vai shampoopesu Waldolle - en voi ku nauraa!

Tässä me vasta valmistaudutaan siihen pelleilyyn, joka sai mutsin romahduksen partaalle. Mä oon niinku valmiina kaikkeen.

1249500448_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Punotaan vähän juonia pikku-ukon kanssa.

1249500539_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Siirryimme äksöniin. Sorsanraato sai kyytiä, mikä vielä oli kuulemma harmitonta.

1249500680_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Täs tulee loppuhuipennus. Fisuparka, oli päivällä vielä ihan kondikses.

1249500831_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Arvata saattaa, miltä tekijämiehet ja naiset näyttivät. Olimme vähän tapelleet, kaivaneet kuoppia, tappaneet tän kalan ja juosseet mamia karkuun, haukkuneet aidalla ja tehneet ihan mitä mieleen tulee. No, rangaistus seuraa aikanaan. Mentiin sisään ja me luultiin, että mennään koisaan. Ehei, ensin mä jouduin tassu-, masu- ja naamapyykille ja sitten sai jo shampoopesty velipoika saman kuurin. Ei ollu reiluu. Toivottavasti huamenna on vähemmän ohjelmaa, nyt ollaan ihan poikki!