Mä nappasin tänään jostain ohimennen mainitusta jutusta, että Veritas Stadionilla on TPS ja Jakobstads Rostfri liikaa. Mä ymmärsin, mitä kuulin, ja ihmettelin hirveesti, kun me kurvattiin mun autolla sinne stationin parkkiin just ennen sen matsin alkuu. Liika on liikaa, mun mielestä. Ainaski jos se haisee noin hirveesti sille restosteroonille, vai mikä se on.

Kävi kuitenkin ilmi, että mulla olikin häirikkökoulutuspäivä ja sehän sopi! Olin jo häiriköinyt yhden vinkulelun kanssa 3½ tuntii ennen lähtöö ja kävin täysin ylikierroksilla, niinku muuten mamikin. Mamin se veti vähän synkäks, tais meinata, että mitähän tästäkin tulee.

Heh! Mähän oon tietyssä mielessä erikoisviksu. Tällä kertaa mä päätin näyttää sille Isalle ja niille häirikkökolleekoille, että täältä pesee osaamista. Kipitin mamin vieressä "seuraa" niin, että Isa paukutti vetolelua metrin päässä. Koetin pinnistellä ja ajatella, että onkohan se tullut kaheliksi.  En sortunut. Tätä jatketiin harjoituksilla "sivu" vaiks kuinka monta kertaa. En sortunut vieläkään. Mutta sitten se tuli. Se heone.

Mamskulla oli broiskuu mukana, Isalla heppaa (ei siis enää mitään elävää klopoti-klopoti-juttuu). Olin sitten niitten puolimaastossa ja kun meinasin mennä maistaan heippaa, niim mami käski tänne tai puhalsi siihen pilliinsä. Menin mamille, kun se tuli niin hirveen iloseks siitä. Sitten mä sorruin. "Parson sortui hevoseen" . Siis mä näen jo tän lööpin iltapäivälehdissä!

Emmä sitä heosta edes saanut maistaa ja sitten meninkin mamille takaisin, mutta vähän harmitti ensin. "Parempi broisku parsonin suussa kuin heppaa open kädessä". Vanha kansa tiesi, mitä sanoi.

Kotona sain kummiskin valkosipulipatonkia, missä oli ekassa yks katkaravunpyrstö ja tokaks vähän Camembert'ia, joten kai mä olin ollut vähän yli odotusarvon.