Kaikkihan tiätää, et mä tykkään vesikauhan tai kipon kantamisesta aika paljon. Tänään alko pännii, vaikka ippän äippä oli paikalla ja ajattelin laajentaa tätä ajatusmaailmaa hieman. Siirryin siis kastelukannuasteelle, joka on kauhaa pykälän ylempänä. Täs mä siirryn:

Sitten minnuun iski kauhee viha sitä kastelukannua kohtaan. Kaadoin sen ja painelin sen perässä ihan kauheesti.

Sit mun porukat huusi, et hei haloo, ooks täysin järkes jättäny! Sit mä katoin niitä, että jestas, jospa näin on käyny!

Mun mamskun mielestä mä oon aika söde tossa kuvassa. Tiedä häntä.

Vielä kerran mä ihmettelen, mitä ihmettelen.

Mitään kauhoja ei tässä pihassa enää kannella. Ips lupas ostaa peltisen kastelukannun äipsälle. Hyvä niin, muovivirvilä jää mulle ja pikkuveikalle leikkikaluks. Pitää sekin opettaa heti hyville vedenkantotavoille, kun se ens sunnuntaina tulee.