Tänään kävi niin oivallisesti, että mun ihmiset eivät lähteneetkään sinne Työ -nimiselle paikkakunnalle. Mahtaaks ne pinnata töistä silloin tällöin? Välillä ne kumminkin on kotona pari päivääkin peräkkäin. Mun kuski ajo mun kaa Littoisiin, missä oli hienoo! Tässä on hienoo:

Tuli siinä kaikenlaisia kiireitäkin; piti haistella sitä sun tätä ja piipahtaa uimaankin välillä.

Mamma suri, ettei oo pyyheliinaa mukana, mutta mihinkäs me sellaista oltais tarvittu? Karvaa ei oo nimekskään ja kesä kuivaa minkä kastaa eli juoksemalla kuivaksi ja mummolakyläkunnossa ollaan! Tänään siis on mun mielestä vielä kesä, kun vasta ens yönä siirretään niitä tyhmiä kelloja. Näissä alakuvissa mä kuivattelen itteeni.

Ja tässä mä pikkuisen märkänä venaan mammaraa, että tuujo! Olin siinä molskahtanut kaikessa kiireessä vielä uudestaankin järveen.

Kun me mentiin takaisin autolle, vastaan tuli mies, jota menin tietenkin moikkaan. Heiluttelin varoiks häntäänikin, kun ajattelin, että ukkopaha näin varmasti huomaa, että olen söpö koira. No ei se kai ymmärtänyt tätä häntäviestii, vaan potkaisi meitsin pois niin, että lensin monta metrii. Se oli eka kerta, kun ihminen oli mulle selkeesti häijy! Mammaa se taisi vähän harmittaa, mutta koetamme unohtaa koko jutun ja uskoo, että suurin osa ihmisii on kuiteskin kivoi. Niinku onki.