Meillä on puutarhanhoitoviikot meneillään. Mamma nyppii kukkapenkkejään, ukko leikkaa nurtsii ja minä hoitelen puutarhaani enemmän exminsterihengessä. Kaikki tietty tärkeetä. Tässä on joku pelakuu, joka on myös mamman lomakuu. Ei pahus, se taisi ollakin elokuu! Nää on mua paljon vanhempia, mutta ei niillä oo kivaa muuta kuin kesällä. Talvella ne on kylmässä kellarikopissa ja palelee varmaan sillä aikaa, kun meitsi vetää lonkkaa lämpöisessä punkassa.

Sit meillä on semmoinen ruusu, joka on musta. Oikeesti se ei oo ruusu, vaan salkoruusu. Koiraniäks muutettuna sekin on jo 21 vee.

Sit meillä kasvaa sellaisia kukkia, jotka on niinku rikkaruohoja, mutta mamma paapoo niitä. On kuulemma tuonut niitä meille mummolan pihalta jo ainaskin sata vuotta sitten. Tai oliko se ehkä kymmenen, mutta eihän nollat merkkaa mitään. Se onkin oikee ruusukasvi, vaikkei se oo yhtään niin komee kuin naapurin tätskän ruusut.

Naapuri käynnisti muuten eilen illalla yllättäen ruohonleikkurin ja mamma sai jonku kauhean kohtauksen, se syöksy mun luokse ja otti pannasta kiinni ja ukko kävi hakemassa narun, johon mut sidottiin. Mä vaan jatkoin leikkimistä; mitä ne tommosesta ruohonleikkurista nyt noin hermostuu! Maailmassa on pahempiakin ääniä kuin se, niinku esimerkis se yks Harri. Eikä Harrikaan oo paha, jos se puksuttaa jossain kauempana eikä sitä ajeta meidän pihaan. Sitten se naru otettiin pois enkä mä vieläkään välittänyt siitä ruohonleikkurista, vaikka ne ajo sitä ihan meidän aidan toisella puolella. Tuleekohan musta iso tytsy, kun en ottanut ollenkaan kierroksia?