Elämä on epäreiluu. Ensin ollaan koko porukka viikkotolkulla kotona ja just kun on oikein kivaa, ne lähtee sinne Töihin -nimiseen paikkaan. Täällä mä nyt sitten istun ja katselen ikkunasta, kun sataa vettä. Mun on ihan hirveen ikävä niitä mun ihmisii. Viime yönäkin yritin väkisin nukkua pää mamskun tyynyllä, vaiks se ei kyllä tykännyt siitä, kun sen toinen päänsivu kuumeni liikaa. Ei ihmisenkään ole hyvä nukkua liian kuumapäisenä.

Kyllä niiden tarttis kehittää jotain tämän tilanteen ratkaisemiseks - joku eläke tai semmonen olis kiva niille. Silloin riittäis vähän rahaa raksuihin eikä me muuta oikeestaan tarvitakaan - vähän bensaa mun bilikkaan ja se on siinä!

1873046.jpg