Mä en käsitä, miks sanotaan, että mä olen pieni koira. Mähän oon mahtava, solakka (jess, Natalia!) ja kundikaverien mielenkiinnosta päätellen myös hemaiseva. On kiva olla hemaiseva typsy.

No, viikonloppu alkoi meitsin kotona jo kuudelta aamulla. Tempaisin pienet pihakierrokset - en ehtinyt varsinaille asioillekaan, kun tuli muita kiireitä. Tässä kuva:

Kyllä kesä on kivaa, ihmisenikin tarkenevat aamupalttoossaan. Pääsin oikein vauhtiin, kun kuulin, että mennään metsään. Mentiin katos ekaks ihan länteen ja sitten myöhemmin ihan itään. Se on muailmoo, se!

Tässä kesäluukissa näytän mielestäni aika södeltä. Muutkin varmaan on samaa mieltä. Naapurin Ottokin oli aidan takana kuikuilemassa jo aamutuimaan. Se vaan ei ollut vielä mennyt edes nukkuun. En sano Ottoa enkä Majaa sedäks enkä tädiks, kun ne on niin hirveen nuoria - ehkä ne on nuorempia kuin mä? Ainaskin, jos ajattelee, että menin sentään nukkuun eilen ja ne ei vaan malttaneet. Ne on nuoria siis ja pitää ymmärtää semmonen yökukkuminen. Pienenä minäkin melskasin öisin.

Käytiin samantien Hirpparissa metsässä ja sain juosta taas oikein olan takaa. Ei me oltu kauan, kun mammaparka ei ollut vielä saanut jotain kahvia, jonka perään se haikaili. Siellä metsässä ei ollut edes oravia pupuista puhumattakaan. Tai ketuista (en oo unohtanu, kerran siellä oli!).  Tultiin kotiin, sain itsekin evästä ja mamma kahvinsa.

Sitten kävi niin, että pakattiin kasseja ja lähdettiin mun autolla Littoisiin. Luulin että mennään mummolaan, mutta mentiinkin paikkaan, jossa asuu Littoisten Olivia. Vietiin sille pussukallinen safkaa ja se saa nyt niitä samoja raksuja kuin minä. Onneks sillä nyt on ruokaa ja vielä niitä samoja kuin mulla!  Vaikka ei se varmaan ilman ruokaa ollu ennenkään, vaikka onkin vähän laihempi kuin meitsi. Lopulta tultiin mummolaan ja oltiin mumskun pihalla. Ja siellä se oli! Kato vaikka:

Jep jep, tämä on mun paisti, kunhan saan sen tuolta puusta alas. Luulin näin, mutta totuus oli kurjempi, koska en osannutkaan kiivetä siihen puuhun. Harmi!

Koetin saada katsomalla sen tuleen luokse. Niin mammakin tekee mun kanssa ja kyllä se vaan toimii!

Epistä, mutta orkku ei tällä kertaa tarjonnut kontaktia, mut ei silti - ei mulla olis ollu namejakaan sille. Hampaita kyllä kaunis rivi :o).

Autossa kotimatkalla mua alko ottaan päähän ja päätin vikistä, tunkea mamman syliin ja huohottaa kamalasti. Mulla oli ihan selvästi paha olo! Mamma ei ymmärtänyt yhtään, vaan sano että pää kiinni ja paikka! Taidan tehdä autoilusta ongelman, katsotaan saanko siitä jonku palkinnon. Olenkin jo 8-viikkosesta ollut kiltti autossa, nyt voin siis lyödäkin läskiksi! Aika hyvä idis muuten...