Kyllä olis meitsin ihmiset ihmeissään, jos en olis antamassa tukeani milloin mihinkin kotiaskareeseen! Esimerkiks imurointi olis varmaan mahdotonta, kun tukan vöönauskin on jo aika vaikee juttu ilman mua. Mutta lumityöt on ihan mun pesialiteetti! Eilen mä jouduin aika ankariin hommiin - harmi vaan, että tönkkösormimamskulla oli vaan se pokitti taskussa ja kuvat on sen mukasii.

Tässä kuvassa näkyy, kun mä ponnistelen sen lumikalan (vai oliks se kola - ei kai sentään, kun kola on jotain juotavaa) kanssa. Mun vasen silmäkin tossa ylhäällä, joka on selkee kiihtymysmittari, on ihan punainen, kun ponnistelen niin hirveesti!

Ippä sano jälkeenpäin, että pakkaslumi on hyvin kevyttä ja varsinkin, kun roikuin siinä vempaimessa - se on muuten vähän niinku joku kone - koko painollani, tuli myös hyvin siistiä jälkeä. Odotan seuraavaa lumisadetta enkä ymmärrä ihmisiäni, jotka sanoo, että kumpa tämä talvi nyt olisi jo ohi! Kivaahan tämä on, kun meitsi voi auttaa.