Mulla on kaks kaverii, joitten nimi on Neppi ja Zico. Se Neppi on niinku emäntä ja Zico on niinku parsonrusseli. No, eikös ne tämän muutenkin jo hienon päivän päätteeks piipahtaneet kattoon, miten mulla menee. Ja ehkä vähän tolla Waltsullakii. Ihan vähän, veikkaisin.

Tässä mä meen sanoon sil Zicolle, et tervetuloo vaan; kiva nähdä!

No, sehän meni heti juoksulenkin puolelle, mutta kuumuus vähän häiritsi. Mami ei näemmä osaa ottaa niitä juoksukuvia muuta kun vahingos, joten nään nyt sit on! Mä en uskalla sanoo tosta Zicosta paljon mitään, kun mun vakkarit on niin kaameen mustiksii. Ei se mikään hassumpi kundi siis oo.

Zico oli kyllä kiva jätkä, kun se oli tosi kiltti pikkuveikallekin.

Tässä Waltsu nuuhkii, että mikäs tämä on miehiään...

Tässä me aikuiset yritetään levähtää, mut siitä mitään tuu, kun toi pikku-ukko haluu aina vaan leikkii ja ravata.

Tässä se painaa täyttä faarttia!

...ja tässä se hokas pallon!

Korvatkin meni ihan vinksinvonksin, mutta arvatkaa, onks Hähäheikkilän porukat vähä väsynei! Nyt kunnon yölevot ja huomenna kohti uusia seikkailuja. Jos pääsis aamulla mamin kaa metsään - voi että, olis ihq.