Siis mä olin vetänyt viimeiset voimavarani esiin kirjoittaakseni meidän sakemanneille kavereille lumipitosen viestin. Likkasin sitten "esikatsele" ja kaikki oli mennyt taivaan tuuliin. Enää ei runosuoni juokse, ainakaan saksaks, mutta sen verran kivaa meillä oli tänään, että huikkaisen pari kuvaa tähän. Mun mami muuten peuhaa lumessa niin, että mä luulen sen pikkuhiljaa hyytyvän kokonaan... Nauraa käkättää niinku pienet kakarat - hävetä saa! Kun vaan naapurit ei kuulis...

Tässä mä oon vähän huolissani jo:

Tästä mä hyppään hyiseen yöhön ja lähden hakeen sitä mummoo, joka taas on jonku pahuksen puskan tai kompostin takana piilossa. Ohhoh - ei oo helppoo koirullakaan!