Nyt on maailmankirjat iha sekasi. Mamma jäi petiin aamulla, munkin piti hoitaa vaan äkkiä asiat pihalla ja odottaa vaiks kuin kauan ennekuin se kömpi sieltä punkastaan. Siis juur kun mä olin reenannut itteni ihan huippukondikseen, saankin mennä jokskin selänlämmittäjäks punkkaan. Ei silti, kivaa siellä on, paitsi silloin, kun ylikuumenen tai -kuumennan. Silloin lennän toiselle puolelle punkkaa ja ikkuna tempaistaan selälleen.

Tän stoorin juoni on kuitenkin yks toinen. Mähän oon reenannut lihaksiani niillä 3,2 kg:n punteilla jo vaiks kuinka kauan. Ne on vähän ajautuneet erilleen toisistaan, mutta näin mulla on ollut ylhäällä ja alhaalla oma puntti. Mun leukalihakset on kehittyneet niin erikoisloistavasti, että mä eilen purin sen yläkerran puntin ihan kappaleiks (tehkääpä perässä!) ja sain aikaan huutokonsertin sekä sen, että puntirippeet kerättiin nippuun ja kannettiin juhlakulkueessa Lassila & Tikanojan vihreeseen säilitysarkkuun (siellä on hirveesti mun tärkei juttui jemmassa, joskus mä kaadan sen ja otan ne kaikki esiin).

Sitten käveltiin samassa kulkueessa kaikki kolme alakertaan tutustumaan punttiparin jäljellejääneeseen kaveriin. Se vaan nyt sattu oleen kadonnut! Sitä ei siis oo missään. Koko sakki konttas pitkin villakoirien valloittamia nurkkia ja koppeja, mutta puntti on ja pysyy kadoksissa. Heidän mielestään- hihi!  Parasta oli, kun mun mamma yht'äkkiä valahti ihan kalpeeks, nappas mut kainaloonsa ja hyppäs vaa'alle. Se ihan selkeesti pelkäs, että olen pistellyt 3,2 kg punttia poskeen! Räknättyään punnitustuloksen, se rauhottu vähän. Mun paino ei ollut noussut 3,2 kg. Mut vähän kumminkin.

2139439.jpg

Tää on sen verran hauskaa, etten ihan pian aio kertoa, että se toinen puntti on pih..  siis pihkuran vaikeessa paikassa! Jonain päivänä se tulee ja sanoo: "Nimeni on Puntti, Jussi Puntti" (lainaus A. Ankasta v. ??).