Yks aamu mammara lainas mun autooni ja hävis vähäks aikaa. Sitten salaperäisesti Jukka-eno ja mamma tulivat tänne semmosella pakulla ja heittivät maahan pöllöjä. Vai oliks ne pöllejä? Ei ne olleet pöllittyjä, niitä muuten vaan kutsutaan pöllöiksi. Nyt mun ihmiset on alkaneet hakata niitä hyviä pöllöjä klapeiks, mitä kovasti ihmettelen. Aloin sitten kuitenkin auttaa, kun ei oikein ollut muutakaan duunia.

Jos mä en olis erikoishampaillani auttanut tässä hommassa, niin ne varmaan puurtais vieläkin tuolla pihalla. Nyt ne vaan sano, että Susalle kiitos, nyt on yks motto kasassa. Oliks se sittenkää motto? Olisko ollut motTI? Tässä mä kuitenkin autan vielä lisää:

Silti niitä pöllöjä on vielä vaiks huru, varmaan niistä tulee toinen motto. Me kannettiin niitä kerralikoppiin ja siellä ne kuivuu kuulemma. Pappa leuhki lihaksillaan – katotaas huomenna, miten kirves heiluu…