Herättelin tänään mammaraista tossa viiden pintaan aamulla ja ylläri, ylläri, tämä tarmonpesä veti tyynyn päänsä päälle ja käski olla suukottelematta. Jo on aikoihin eletty! Sain tehdä vielä pari tuntia duunia, ennenkuin mitään tapahtui. Käytiin ulkona ja syötiin aamiaista ja sitten lähdettiin mun autolla. Mentiin semmoseen paikkaan, jossa mammaraiseni uskaltaa liikkua ilman, että vahdin sitä hihnassa. Niitä on aika vähän - taitaa olla pelokas kaksijalkainen.

Meillä oli kamera mukana. Tässä irrottelen jo heti alkumatkasta vähän saadakseni erikoislihakseni kuntoon.

Jostain syystä melkein kaikissa kuvissa oli vain nurtsia. Onhan se nättiä, mutta luulin, että minua pitäisi kuvata!

...kunnes osuin taas oikeaan aikaan oikealle paikalle...

...jatkettiin metsään...

...jossa menin piiloon ja tulin taas esiin...

 

Tulimme yhdelle sillalle, mutta mulle sanottiin, ettei se ole mikään parsonisilta, koska se ei johda mihinkään!

Lopuksi odottelin mammaraa, joka on ihan uskomattoman hidas verrattuna tiettyihin muihin perheenjäseniin...

Iltapäivällä käytiin mummolassa, laitettiin vähän mummolle ruokaa ja sain maistaa sitä, kun kukaan ei huomannut paitsi että huomas kuitenkin. Oli se safka kelvollista, varmistelin ennenkuin hyppäsin pois tuolilta katetun pöydän äärestä.  Mun Jukka-enokin oli siellä ja se on aika kiva, vaikkei ottanutkaan mua pihalle mukaansa. Koetti pärjätä ilman apuani pihatöissä.

Kotimatkalla annoin mammaraisen ajaa ihan yksin, vetelin lonkkaa etupenkillä. Kyllä senkin täytyy tottua siihen, etten koko aikaa vahdi sen ajamista.

Nyt meen vetään vielä yhdet tirsat - on ollut aika rankkaa tänään.