Se kaksijalkainen, mun mammarainen, jonka kanssa pyrin jakamaan ilot, surut ja erityisesti kaikki herkut, on kuulemma tutustunut ihmisten erilaisiin blogeihin ja todennut, että ne ovat melkein kaikki ihan tavisten teelmiä, joten ei munkaan tarvitse pelätä, vaikken niin hyvä oiskaan skrivaan tätä plokia. Vaikka kyllä mä varmaan aika hyvä oon, kun olen parsonrusseli. Veikkaan, että se pastori Russelikin oli aika hyvä kirjottaan - ainakin saarnoja. Sieltä sen taidon sitten oon perinyt.

Meikän täytyy opetella vielä liittään kuvia minusta tähän ja sen sellaista, mutta kyllä mä varmaan osaankin. Oon tarpeeksi kuunnellu, kun se mamma kirjoittaa knowing machinellaan.

Kun tän pitäis olla niinku päiväkirjatyyppinen juttu, aloitan eilisestä, koska se oli kauhea!

Tässä kuvassa olen mä!

1558678.jpg