Tänään, kun mun mamsku tuli kotiin muovikassi (se ei kolissut muuten, mutta papsukan kassi vähän kilisi) kädessään, se sano, että nyt, pimatsu lomaillaan. Se menee vasta ens torstaina (yeeee!!!) töihin ja kun se menee, niin papsukka jää kotiin. En oo siis koko viikkona yhtään päivää kotona yksin!

Nyt on se niitten työnantaja (mä en tajuu näitä juttuja, antaako se vai ottaako se?)  lopultakin tajunnu, missä mennään. Kun ne on niin yli-innoikkaita työntekijöitä, ne pakotetaan lomalle! Musta se on parasta, mitä olen elinaikanani kuullut. Ihme kyllä, ne ihmiset on vähän vakavampii kuin luulis. Ite mä hyppelisin ilosta tossa kohtaa.

Kyllä se iloksi muuttuu, meillä on hullut päivätkin pian parhaimmillaan ja jannuja kurvailee tossa meidän portilla ihan alvariinsa. Josko vaikka pääsis naimisiin, kun ihmisillä on enemmän aikaa pohtia näitä mun tulevaisuutta koskevia juttuja. Mamsku ei näytä kyllä kovin innostuneelta tähän ajatukseen.

Varmaan viikonloppuna pääsen kertoon, mitä me ollaan duunattu!