Sukulaisuussuhteet ei oo yhtään helppoi! Mistä sitä tietää, kuka on käly ja kuka on nato? Emmä ainakaan tajuu sellaisii. Sen mä vaan tiedän, että enon laps on mun serkku ja tädin lapset kans. Jouduin funtsaan tätä juttuu, kun mulle yks kaunis päivä kirkastu, että mulla on pikkuserkkui, jotka asuu Prahassa. Praha on siis paljon kauempana kuin Urjala tai joku.

Näitä serkkui kutsutaan pikkuserkuiks, koska ne ovat kovin pieniä. Toisesta ei taida sen suurempaa tullakaan, mutta se nyt snadimpi kasvaa varmaan vielä aika paljon. Mä laitan kuvan tähän, että muutkin tajuu, miten hirveen pienii ne on! Mä kääntelin allaolevaa kuvaa, mutta näistä pikkuserkuista aina oli jompikumpi väärinpäin.

Vaaleensinisen serkun nimi on Wiljam ja toi karvaisempi on Leevi. Jos Leevi asuis Suomessa, mä voisin alkaa tykkään siitä paljon, mutta nyt ei kannata uhrata liikoja enerkioita asiaan. Ei silti, kyllä mä Wiljamistakin tykkäisin, kun pennut on musta ihqui.

Leevillä  on yks kadehdittava etu puolellaan, jos vertaa meitsin tilannetta! Sillä on tuplamäärä leluja! Aatelkaa nyt, ekaks on omat lelut ja kun ne on rikottu, voi ottaa ja rikkoo Vaaleensinisen lelut! Leevi on tämän varmaan  tajunnutkin ja osaa arvostaa sitä. Kun ei vaan nielis mitään hot wheelssei, voi tulla pipi vattuliin.

Toivottavasti nämä pikkuserkut tulis joskus käymään meillä! Sitä paitsi näillä on yks isosiskokin, mutta se on niin iso tytsy, ettei meitsi voi parhaalla tahdollakaan kutsuu sitä pikkuserkuksi.