Ote noutajien sivuilta, Huttusen Markku kertoo, mistä on kyse. Kiitos Markulle - ei kysytty lupaa tällä kertaa.

Markku Huttunen

Kokeen ensisijainen ja tärkein tehtävä on testata ja arvioida koiran kykyä seurata haavoitetun riistaeläimen jälkeä. Kokeeseen saavat osallistua kaikki metsästyskoirarotuihin lukeutuvat koirat ja ne koirarodut, jotka ovat erikseen saaneet luvan osallistua. Kokeessa on kaksi luokkaa, avoin ja voittajaluokka. Koemuodosta voi koira myös saavuttaa jäljestämisvalion (FIN JVA) arvon SKL-FKK:n sääntöjen mukaisesti.

Verijälki

Jäljet tehdään keinotekoisesti naudan tai hirvieläimen verellä mieluiten riistarikkaaseen maastoon. Jälkien pituus on 900-1400 m luokasta riippuen ja verta käytetään 1/3 litraa. Aika jäljen verittämisen ja jäljestämisen välillä tulee olla vähintään 12 tuntia AVO-luokassa ja 18 tuntia VOI-luokassa.

Jokaisella koiralla on oma jälki, joka arvotaan kokeen alussa. Jälki on piilomerkitty maastoon siten, ettei koiran ohjaaja tiedä sen sijaintia. Tuomarin apuna maastossa on "opas", henkilö, joka on ollut merkitsemässä ja verittämässä jäljen ja näin ollen pystyy kertomaan tuomarille jäljen sijainnin tarkasti. Tuomari seuraa koiran työskentelyä koko jäljestyksen ajan ja arvioi näin koiran kykyä suoriutua tehtävästään.

Et tällasii meitsi nykyään duunaa. Oltiin tossa kaveriporukassa Rymättylässä (Rimito) vähän reenaamassa verijälkee. Se se vasta onkin mukavaa puuhaa! Se alko pienellä flirtillä naapurimökin Rasmuksen kaa näin:

Rasmus%20ja%20Susa%201.jpg

Alakuvassa me testattiin, kumman kieli ulottuu nenuun saakka. Mä taisin olla aika hyvä.

Rasmus%20ja%20Susa%203.jpg

Sit tää Rasmus halus tsekata mun hampaat, et ne on varmaan kaikki paikallan ja terveitä. Ihan hyvä et tsekkaa tommoset. P5303839.JPG

Sit se uskalsi ruveta vähän suukotteleen. Näin:

P5303840.JPG

Mut eihän sinne oltu tultu hurvittelemaan, vaan siirryttiin sitten kukin vuorollaan jonku ihme jälkien pariin. Eka keikalla mä en snaijannu yhtään, mistä on kyse, kun mä luulin, että pitää etsii papsukka, joka kulki tiellä kameran kaa. Sitähän me leikitään, jos ollaan porukalla metsässä ja mami hömelö sano "etsi". Tietty etsin papsukan, kun oon sillee tottunu.

P5303852.JPG

Sit mä tajusin, että siellä on tosi hyvä hajujälki maassa ja lähdin vipeltään sen perään ja meni se sitten jotenkuten. Välillä mut vietiin mökkiin vähän hengähtämään ja sitten tuli toinen kierros. Siellä ei papsukat enää kiinnostanu pätkääkään, kun se sama haju oli niin voimakas. Siellä oli semmonen kohta, johon se haju oli jääny vähäks aikaa makaamaan ja siellä oli mun lempparinamejakin yllättäen. En mä niitä ehtiny syömään, kun piti mennä jälki loppuun asti. Sit se löyty! Sorkka! En tiä kenen oli, mutta hyvältä haisi ja maistui. Sit sain lempparinannaakin ihan hirveesti, kun olin löytäny sen sorkan, jonka ihmiset oli hukannu! Mut olin mä poikki sen jälkeen!

P5303857.JPG 

Tässä yläkuvassa mä makaan Kaisan palluteltavana! Oli se hianoo!