En mä meinannu uskoo mun silmiini tänään, kun avasin koneen. Kävijöitä oli kertynyt just 9.999 noin vuoden aikana, kun toi laskija on ollut.  Sit mä tein jotain muuta ja räps, siihen ilmesty luku 10.000. Huusin mamiii, kun mä en löydä niit IP-osoitteit vai mitä ne on. Mami katto ja vähän tutki asiaa, niin eiks se kävijä ollukki Lissu, mun ihanteeni. 

Mami järkkäs sit niin, et mä sain haastatella Lissuu. Tässä se selittää mun juttui. 

DSCN1448-1.jpg

Tässä haastattelu kokonaisuudessaan:

S:

Lissu, miltä susta nyt tuntuu, kun tänään 13.8.2009 aamulla osuit kymmennenneksituhanneks vierailijaks mun plokiin? Tuuletiksä yhtään siellä toimistolla? Oliks kaikki työkaverit kateellisii?

L:

Siis olin niiiiin jippii jippii, että ei oo tosikaan. Sitä paitsi ei se ollu mitään sattumaa, koska mä käyn siellä muutenkin joka aamu ja myös päivällä tarkistamassa josko sä olisit ollu jossain seikkailuissa ja JOS olisit saanut sen mamskun kammettua siitä feissarista irti, että pääset tarinoimaan. Aika epistä, että jouduit ottaan sen mammaran siihen plokikimppaan, koska varmaan se luuhaa nyt siellä koneella enemmän ku ennen….

S:

Oii-kein kiva! Entä mitä olet ajatellut lahjoittaa plokin päätoimittajalle, joka muuten kovasti arvostaa makkara- ja muita koiranmuonatuotteita? Ja pehmoleluja ja palloja ja frisbeetä, sua jne.

L:

No siis mulla oli välittömästi mielessä noi possunkorvat. Varsinkin, kun sun ei tartte niitä hirveesti jaella sen ihqn pikkuriiviön kaa… Ei kai se sentään saa vielä vetää noita aikuisten naisten herkkuja.

S:

Kuulostaa muuten tosi hyvältä, mutta pikku-ukko vetelee possunkorvii ihan simona. Mut kylmä pystyn antaan sille piänen palan  ja ainahan mä voin sen ottaa siltä pois - tilanteen mukaan. Miten muuten katsot, et plokin tulevaisuudessa tarttis kehittyy vai jääkö se polkeen paikallaan niinku tähänki asti?  Ehkä lisää urheiluu vai? Ai, sen on sitten sun miäs käskeny sanoo. Jäkistä ei pelata mun plokissa niin kauan kun mä oon päätoimittaja. Terveisiä vaan isännälle.

L:

EI TODELLAKAAN mitään urkkaa, enemmän löhöilyä ja herkuttelua, kiitti!!! Tai siis sä voit kyllä urheilla ja touhuilla, niin mä sitten lueskelen niitä juttuja löhöillessä ja herkutellessa.

S:

Meitsin urheilut ei ookkaa mitään piänten lasten katteltavaa. Touhuista puhumattakaan. Katotaan, mitä kekataan.

Millaisia kulttuuripläjäyksiä toivoisit? Kuvataidetta? Koetetaan järkätä jotain ensi kymmestuhanneskävijäkaudelle.

L:

No sellasta voisit sille mamskulle vihjailla, et jos se värittelis susta jonkun muotokuvan, nii ja velipojastakin, nii ne olis kivoja.

S:

Kiitti hirveesti tästä haastattelusta, kiva että tykkäät musta ihan hullun taval. Saanko antaa muutaman märän virtsu- eiku virtuaalipusun tähän lopuksi?

L:

Ok, mutta heti kun vaan ootte joskus kotosalla, nii haluan niitä pusuja myös livenä!!!

S: Tervetuloo

 vaan! 

Haastattelu:

1250166369_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

S. Karrila